Carl Friedrich Philipp von Martius
| Carl Friedrich Philipp von Martius | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. huhtikuuta 1794 Erlangen, Saksa |
| Kuollut | 3. joulukuuta 1868 (74 vuotta) München |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Kasvitiede |
|
|
|
Carl Friedrich Philipp von Martius (17. huhtikuuta 1794 Erlangen, Saksa – 3. joulukuuta 1868 München) oli saksalainen kasvitieteilijä ja Brasilian tutkimusmatkailija.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martius valmistui tohtoriksi Erlangenissa vuonna 1814 ja julkaisi väitöskirjanaan kriittisen luettelon yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa olevista kasveista. Sen jälkeen hän omistautui kasvitieteellisille tutkimuksille, ja vuonna 1817 Baijerin kuningas Maksimilian I Joosef lähetti hänet ja Johann Baptist von Spixin Brasiliaan. He matkasivat Rio de Janeirosta useiden Brasilian eteläisten ja itäisten maakuntien läpi ja nousivat Amazon-jokea sekä joitakin sen suurempia sivujokia pitkin Tabatingaan Perun rajalle. Palattuaan Eurooppaan vuonna 1820 Martius nimitettiin Münchenin kasvitieteellisen puutarhan johtajaksi ja vuonna 1826 Münchenin yliopiston kasvitieteen professoriksi, ja hän toimi molemmissa viroissa vuoteen 1864 asti.[1][2]
Martius kiinnitti päähuomionsa Brasilian kasvistoon, ja lukuisten lyhyiden artikkelien lisäksi hän julkaisi teokset Nova Genera et Species Plantarum Brasiliensium (1823–1832) ja Icones selectae Plantarum Cryptogamicarum Brasiliensium (1827), jotka molemmat ovat hienosti kuvitettuja. Hänen Brasilian matkoistaan ilmestyi kertomus (1823–1831), jossa oli myös atlas, mutta luultavasti parhaiten hänet tunnetaan teoksesta Historia Palmarum (1823–1850), joka on julkaistu kolmessa suuressa niteessä, joista yhdessä kuvataan hänen Brasiliasta löytämiään palmuja. Vuonna 1840 hän aloitti Flora Brasiliensis -teoksen, jossa hän käytti apunaan arvostetuimpia eurooppalaisia kasvitieteilijöitä, jotka tekivät monografioita eri lajeista. Sen julkaisemista jatkettiin hänen kuolemansa jälkeen August Wilhelm Eichlerin ja sittemmin Ignaz von Urbanin toimituksessa vuoteen 1887 asti. Martius toimitti myös useita teoksia Spixin Brasiliassa tekemistä eläintieteellisistä kokoelmista tämän kuoltua vuonna 1826. Perunaruton puhjettua Euroopassa hän tutki sitä ja julkaisi havaintonsa vuonna 1842. Martius julkaisi myös teoksia ja lyhyitä artikkeleita Brasilian alkuperäisasukkaista, heidän yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta tilanteestaan, menneisyydestään ja todennäköisestä tulevaisuudestaan, sairauksistaan ja lääkkeistään sekä eri heimojen, erityisesti tupien, kielistä.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Martius, Carl Friedrich Philipp von Nordisk familjebok. 1912. Viitattu 25.04.2022.
- ↑ a b c Martius, Carl Friedrich Philipp von Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 25.04.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Friedrich Philipp von Martius Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
