CN Tower
Wikipedia
| CN Tower | |
 CN Tower oli maailman korkein vapaasti seisova rakennus vuodesta 1975 vuoteen 2007 |
|
| Tiedot | |
|---|---|
| Sijainti | Toronto, Ontario, Kanada |
| Tila | Valmis |
| Rakennettu | 1973-1976 |
| Käyttötarkoitus | näköalan katseluun, telekommunikaatioon |
| Korkeus | |
| Antenni | 553.33 m |
| Kattokorkeus | 457.2 m |
| Ylin kerros | 446.5 m |
| Tekniset tiedot | |
| Kerroksia | 147 |
| Hissien määrä | 6 |
| Kustannukset | 63 miljoonaa dollaria |
| Yritykset | |
| Arkkitehti | John Andrews Architects yhdessä WZMH Architectsin kanssa |
CN Tower sijaitsee Toronto keskustassa, Ontariossa, Kanadassa. Tornia käytetään viestintään ja näköalankatseluun sen 553.33 metrin korkeuden takia ja siitä tulikin maailman korkein rakennus vuonna 1975. 12. syyskuuta 2007, pidettyään titteliä hallussaan 31 vuotta, CN Towerin ohitti korkeudessa vielä rakennus vaiheessa ollut Burj Dubai. Rakennus on silti Pohjois-Amerikan korkein rakennus, Toronton taivaanrajan ikoni ja Kanadan symboli, sen kerätessä yli 2 miljoonaa vierailijaa vuosittain.
CN viittasi alunperin Canadian Nationaliin, rautatieyhtiöön, joka rakennutti tornin. Vuonna 1995 torni kuitenkin siirrettiin Canada Lands Companylle. Koska paikalliset halusivat nimen pysyvän CN Towerina, nimen lyhenteen viittaus muutettiin Canada's National Toweriksi; näitä nimiä ei kuitenkaan käytetä yleisesti.
Vuonna 1995 CN Tower julkistettiin yhdeksi Maailman seitsemäksi ihmeeksi. Torni kuuluu myös World Federation of Great Towersiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Idea CN Toweri varten sai alkunsa vuonna 1968, kun Canadian National Railway päätti rakennuttaa suuren TV- ja radioviestintää varten tarkoitetun rakennuksen, joka palvelisi Toronton aluetta ja kuvaisi Kanadan teollisuuden ja CN:än vahvuutta. Nämä suunnitelmat velloivat seuraavien vuosien ajan ja itse projekti alkoi virallisesti vuonna 1972. Tornista piti myös myöhemmin tulla metroasema. Avaintiimiin kuuluivat mm. John Andrews Architects; Webb, Zerafa, Menkes, Housden Architects; Foundation Building Construction ja Canron.
1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Torontossa oltiin nähty lukuisten suurten pilvenpiirtäjien rakentamista keskustan alueelle, joista huomattavin oli First Canadian Place. Muiden pilvenpiirtäjien vaikutus teki keskustaan tulevien lähetysten kuuntelemisesta erittäin vaikeaa. Ainut ratkaisu olisi ollut nostaa antennit rakennusten yläpuolelle, joka taas vaati yli 300 metristä rakennusta. CN tornin voi nähdä niinkin kaukaa kuin Kennedy Streetiltä Aurorasta, Ontariosta
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tornin jalustassa olisi ollut kolme itsenäistä sylinterin muotoista "pilaria", jotka olisi kiinnitetty useista kohdista strukturaalisiin siltoihin. Jos suunnitelma olisi toteutettu, rakennus olisi jäänyt huomattavsti lyhyemmäksi, ja antenni olisi luultavasti ollut nykyisen keskitason ja SkyPod tason kohdilla.
Idea keksitason muotoa varten keksittiin samoihin aikoihin, mutta SkyPod ei ollut osana suunnitelmaa, kunnes vasta hieman myöhemmin. Eräs insinööri ajatteli, että vierailijaa maksaisivat korkeammasta näköalatasanteesta enemmän ja ylimääräisen näköalatasanteen kustannukset eivät olisi edes hirveän suuret. Samoihin aikoihin tajuttiin myös, että rakennuksesta saattaisi tulla maailman korkein rakennus ja suunnitelmia muutettiin aina sen valmistumiseen saakka.
26. kesäkuuta 1986, tornin avajaisten kymmenenvuotis juhlapäivänä, palontorjunta ja pelastusavustaja Dan Goodwin käytti vain käsiään ja jalkojaan kiivetessään CN Towerin ulkopuolta pitkin, suuresti sponsoroidussa tilaisuudessa.
[muokkaa] Rakennustyöt
CN Towerin rakennustyöt aloitettiin 6. helmikuuta 1973 kaivamalla massiivinen kuoppa tornin perustaa varten. Kun perusta oli saatu valmiiksi se oli keskikohdastaan noin 15 metriä syvä, siitä oli poistettu noin 56 000 tonnia maata, siihen oli valettu 450 tonnia betonia ja 36 tonnia teräs kaapelia. Tämä osuus sujui vain neljässä kuukaudessa.
Jotta saatiin rakennetuksi pääkannatuspilari, perusta päälle rakennettiin alamalli. 1532 ihmistä valoi mallin päälle betonia helmikuun 22. päivään vuoteen 1974 saakka, jolloin rakennuksesta oli tullut Kanadan suurin. Koko torni sisältää yhteensä 40 500 kuutiometriä betonia.
Elokussa 1974 päätason rakennus saatiin valmiiksi. Kesti noin viikon ajan, että kaksitoista jättimäistä teräs- ja puukannatinta saatiin nostettua tornin huipulle ja asetettua ne lopullisille paikoilleen.
Nosturin piti aluksi nostaa myös antenni paikoilleen, mutta Sikorsky S-64 Skycrane helikopteri otettiinkin käyttöön kun USA:n armeija myi sen siviilioperaattoreille. Helikopteri vei antennin ylös 30 osassa. Antennin ylösviennistä tuli turistinähtävyys ja sen aikataulu olikin printattu paikallislehteen. Helikopterin käyttö säästi monia kuukausia, kuljetuksen kestettyä kaiken kaikkiaan vain kolme ja puoli viikkoa. Torni sai lopullisen pituutensa 2. huhtikuuta 1975 26 kuukauden rakennusurakan jälkeen. Torni painoi noin 118 000 tonnia ja siitä tuli maailman korkein rakennus.
Kaksi vuotta rakentamisen jälkeen suunnitelmat metroasemaksi tulosta rustattiin yli, ja torni jäi yksi hylätylle valoteollisuus maille. Tämä aiheutti paljon ongelmia turistien torniin pääsyn kanssa.
[muokkaa] Rakennus
CN Tower sisältää useita alarakenteita. Tornin pääosa on ontto kuusikulmainen betonipilari, jossa on kuusi hissiä, portaikko ja energieyhteydet. Tämän huipulla on 102 metriä korkea metallinen radioantenni, joka kuljettaa radio- ja TV-signaaleja. Tornissa on kaksi vierasaluetta: pääkansitaso, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä SkyPod, 446.5 metrin korkeudessa juuri antennin alapuolella. Tornin kuusikulmaisen muodon pystyy näkemään kahdesta paikasta.
Pääosassa on seitsemän kerrosta, joista osa on yleisesti avoinna. Yleisten alueiden alapuolella - 338 metrin korkeudessa - on suuri valkoinen donitsinmuotoinen suojakupu, jossa on rakennuksen mikroaalto vastaanottimet. Lasilattia ja ulkoilman näköalatasanne ovat 342 metrin korkeudessa. Lasilattia on pint-alaltaan 24 neliömetriä ja se kstää 4100 kilopascalin paineen. Lasilattian paksuus on 64 millimetriä, mukaanlukien 25-millimetrin laminoitulasiruutu, 25-millimetrin paksuinen ilmatila ja 13-millimetrin lasiruutu. Osa ihmisistä kokee korkeanpaikankammoa katsoessaan lasilattialta maahan 342 metrin päähän. Vuonna 2008 yhtä hisseistä paranneltiin lisäämällä siihen lasilattia. The Horizons Cafe ja tähystykerros ovat 346 metrin korkeudessa. The 360 Restaurant, ravintola, joka pyörii täyden 360 asteen käännöksen 72 minuutissa, on 351 metrin korkeudessa. Kun torni avattiin ensimmäisen kerran, siellä oli myös disco nimeltä Sparkless, jossa oli koko maailman korkein disco- ja tanssilattia.
Sky Pod on toisiksi korkein yleinen näköalatasanne koko maailmassa, ja sen voitaa ainoastaan Shanghai World Finacial Center. Pilvettömän päivänä tornista on mahdollista nähdä jopa 100-120 kilometrin päähän; Rochesterista Ontariojärvelle, Niagaran putousten usvaan tai Simcoe-järven rannikolle.
Metallinen portaikko ulottuu pääkansikerrokseen 1776 askelman jälkeen ja Sky Pod 100 metriä sen yläpuolella 2579 askelma jälkeen; portaikko on Euroopan pisin metaillista valmistettu. Näitä porttaita käytetään vain hätätapauksissa eivätkä ne ole yleisesti auki.
CN Tower avattiin yleisölle 26. kesäkuuta 1976 vaikkavirallinen avauspäivä onkin 1. lokakuuta. Rakennuskustannuksia tuli yhteensä noin 63 miljoonaa dollaria.
[muokkaa] Putoavan jään vaara
2. maaliskuuta 2007 ollut jäätävä lumimyrsky johti valtavien, jopa useita senttimetrejä halkaisijaltaan olevien jääpuikkojen muodostumiseen tornin sivuille ja muihin keksutan rakennuksiin. Aurinko sulatti jään ja tuuli puhalsi niitä pois rakennuksesta. Pelättiin, että autoihin ja lähitalojen ikkunoihin iskeytyisi näitä valtavia jääpaloja, jonka takia poliisi sulki tornia lähellä olevien katujen liikenteen. Aamuruuhkan aikaan, 5. maaliskuuta, poliisi laajensi suljettujen katujen aluetta Gardiner Expresswaylle 310 metrin päähän tornista, kun lisääntyneet tuulet puhalsivat jäätä kauemmas, jopa King Streetille 490 metrin päähän, jossa taksin tuulilasiin iskeytyi jäätä.
6. maaliskuuta Gardiner Expressway avattiin jälleen tuulten rauhoituttua. Se oli ensimmäinen kerta kun tämän kaltainen tapahtuma uhkasi ihmisten turvallisuutta.
[muokkaa] Turvallisuustekijät
Elokuussa 2000 Ostankinon televisiotornissa Moskovassa syttyi tulipalo, joka tappoi useita ihmisiä ja aiheutti valtavasti vahinkoa. Palosta syytettiin kehnoa huoltoa ja vanhanaikaisia välineitä. Tulipalonehkäisy laitteiden häiriö ja palomiesten välineiden puute antoi palolle hyvät puitteet tuhota suurimman osa sisutaa ja pelättiin jopa tornin kaatuvan.
Ostankinon televisiotorni rakennettiin vain yhdeksän vuotta ennen CN Toweria ja se on vain 13 metriä lyhyempi. Tornien samankaltaisuus johti huoleen, että CN Towerissa voisi olla samanlainen riski tragediaan. Kanadan viranomaiset kuitenkin vakuuttivat, että olisi "hyvin epätodennäköistä", että CN Towerissa tapahtuisi samanlainen tragedia, sillä tornissa on tärkeitä suojakeinoja, joita Ostankinon televisiotornissa ei ollut. Viranomaiset viittasivat erityisesti:
- paloturvalliset rakennusmateriaalit
- laaja sadetin-järjestelmä
- 24-tunnin hätätilasta ilmoittava toiminto
- kaksi 15 000 gallonaa vettä säiliöissä tornin huipulla, jotka täyttyvät automaattisesti
- paloletku rakennuksen pohjassa, joka pystyy lähettämään 600 gallonaa vettä minuutissa mihin tahansa tornin osaan
- kaasun poislaitto vipuja ympäri tornia (mm. ravintolassa)
- hissi, jota pystyy käyttämään tulipalon aikana sen kulkiessa tornin ulkopuolella
Viranomaiset huomioivat myös, että CN Towerissa on erinomaiset turvallisuusarviot ja, ett siellä ei ole ikinä ollut vahinkopaloa.
[muokkaa] Valaistus
CN Toweriin sytytettiin kerran yöllä valkohehkuiset valot, mutta ne poistettiin vuonna 1977, koska ne olivat liian kalliit ja vaikeasti korjattavat. kesäkuussa 2007 torniin laitettiin 1330 super-kirkasta LED-valoa hissikuilujen sisälle , "kuplan" yläpuolelle ja tornin antenniin. Virallinen avajaisseremonia pidettiin 28. kesäkuuta ennen Canada Day-viikkoa. Tornin valot vaihdetaan juhlapuhuksi ja muiksi suuriksi juhlatilisuuksiksi. Toronton 95. Grey Cupin jälkeen tornin valot olivat vihreät ja valkoiset, jotka edustivat Grey Cup voittaja Saskatchewan Roughridersien värejä.
Valoja ohjataan tietokoneilla ja LED-valot käyttävät vähemmän energiaa kuin entiset valot. LED-valojen kulut kuukautta kohden ovat arviolta 1000 dollaria.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
