Britannia Hospital – juhlapäivä
| Britannia Hospital – juhlapäivä | |
|---|---|
| Britannia Hospital | |
 Elokuvan juliste Yhdysvalloissa |
|
| Ohjaaja | Lindsay Anderson |
| Käsikirjoittaja | David Sherwin |
| Tuottaja |
Lindsay Anderson Michael Medwin |
| Säveltäjä | Alan Price |
| Kuvaaja | Mike Fash |
| Leikkaaja | Michael Ellis |
| Pääosat |
Malcolm McDowell Leonard Rossiter John Moffatt Fulton Mackay Joan Plowright Robin Askwith |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | EMI Films |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1982, Suomessa 1983[1] |
| Kesto | 116 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Britannia Hospital – juhlapäivä (Britannia Hospital) on brittiläinen musta komediaelokuva vuodelta 1982. Britannian julkista terveydenhoitoa satirisoivan elokuvan on ohjannut Lindsay Anderson.
Britannia Hospital on viimeinen Andersonin arvostetusta kolmen elokuvan sarjasta, jotka kaikki on kirjoittanut David Sherwin ja joissa kaikissa Malcolm McDowell esittää jokamieshahmoa nimeltä Mick Travis. Elokuvassa Jos... (1968) hän tekee vallankumousta sisäoppilaitoksessa, elokuvassa Onnenpoika (1972) hän etenee kahvin myyntimiehestä filmitähdeksi, ja tässä elokuvassa hän on röyhkeä reportteri, joka tutkii erään professori Millerin touhuja. Trilogian elokuvissa on muitakin yhteisiä henkilöhahmoja, mutta tarinat ovat täysin erillisiä.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannia Hospitalin uusi lisärakennus odottaa avajaisiaan, joihin vieraaksi on tulossa myös kuningataräiti. Sairaalan johtaja Potter (Leonard Rossiter) törmää mielenosoittajiin, jotka protestoivat afrikkalaisen diktaattorin oleskelua sairaalan VIP-potilaana. Lisäksi keittiöhenkilökunta lakkoilee yksityispotilaiden erikoisten ruokatoiveiden takia, ja uuden siiven johtaja professori Millar on kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen.
Mick Travis (McDowell) on sairaalassa kuvaamassa salaa dokumenttielokuvaa sieltä raportoiduista oudoista tutkimustavoista. Kaaos on valmis, ja ruumiitakin alkaa tulla.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Leonard Rossiter | … | Vincent Potter |
| Brian Pettifer | … | Biles |
| John Moffatt | … | Greville Figg |
| Fulton Mackay | … | Johns |
| Vivian Pickles | … | Matron |
| Barbara Hicks | … | neiti Tinker |
| Graham Crowden | … | professori Millar |
| Jill Bennett | … | tohtori MacMillan |
| Peter Jeffrey | … | Sir Geoffrey |
| Joan Plowright | … | Phyllis Grimshaw |
| Robin Askwith | … | Ben Keating |
| Dave Atkins | … | Sharkey |
| Roger Martin | … | mielenosoittaja |
| Malcolm McDowell | … | Mick Travis |
| Mark Hamill | … | Red |
| Richard Griffiths | … | Bernie |
| Arthur Lowe | … | potilas |
| Alan Bates | … | Macready |
| Dandy Nichols | … | Florrie |
| Betty Marsden | … | Hermione |
| Liz Smith | … | Maisie |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannia Hospital ei kerännyt odotetusti katsojia ja sai valtaosin kielteisiä arvosteluja.[2] Tuottajayhtiö EMI veti elokuvan pois teattereista kuukauden kuluttua ensi-illasta. Kriitikko Ian Haydn Smith pitää Britannia Hospitalia Andersonin uran pohjanoteerauksena, jossa satiirin korvaaminen tavanomaisemmalla komedialla ei auta elokuvaa kritisoimaan National Health Servicen toimintaa.[3]
Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta yksi antoi Britannia Hospitalille kolme tähteä, kaksi arvostelijaa kaksi tähteä ja kolme yhden tähden, keskiarvona 1,22 tähteä neljästä.[4] Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano antoi elokuvan Suomessa julkaistulle VHS-kasettiversiolle neljä tähteä viidestä, joka teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”erinomainen”. Hänestä elokuva on pureva ja etenkin anarkismiin taipuvaisia viihdyttävä satiiri.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Silius, Raimo: Studio 14, Elokuvan vuosikirja 1984, s. 191. Suomen elokuvasäätiö, 1984. ISBN 951-9349-37-5.
- ↑ Mackenzie, Kathryn: In Search of an Audience: Lindsay Anderson's Britannia Hospital (Arkistoitu – Internet Archive), Participations: Journal of Audience & Reception Studies, marraskuu 2009.
- ↑ Ian Haydn Smith: ”Lindsay Anderson”, teoksessa Yoram Allon ym. (toim.): Contemporary British and Irish Film Directors. Wallflower Press 2001, sivu 7.
- ↑ Pistetaulukko (touko-syyskuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Harri Moilanen, Mikko Piela, Hans Sundström ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 1/1984, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
- ↑ Bello Romano (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1995. ISBN 951-0-19839-0.
