Onnenpoika (elokuva)
| Onnenpoika | |
|---|---|
| O Lucky Man! | |
 |
|
| Ohjaaja | Lindsay Anderson |
| Käsikirjoittaja | David Sherwin |
| Perustuu | McDowellin alkuperäisideaan |
| Tuottaja |
Lindsay Anderson Michael Medwin |
| Säveltäjä | Alan Price |
| Kuvaaja | Miroslav Ondříček |
| Leikkaaja | David Gladwell |
| Pääosat |
Malcolm McDowell Ralph Richardson Rachel Roberts Arthur Lowe Helen Mirren Graham Crowden Dandy Nichols |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Levittäjä | Warner Bros. |
| Ensi-ilta | 1973 |
| Kesto | 184 min, Suomessa 167 min[1] |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Onnenpoika (O Lucky Man!) on Lindsay Andersonin ohjaama brittiläinen draamakomediaelokuva vuodelta 1973. Se pyrkii olemaan allegoria elämästä kapitalistisessa yhteiskunnassa.
Onnenpoika on keskimmäinen Andersonin kolmen elokuvan sarjasta, jonka kaikki elokuvat on käsikirjoittanut David Sherwin. Jokaisessa esiintyy myös Malcolm McDowellin esittämä jokamieshahmo Mick Travis. Elokuvassa Jos... (1968) hän tekee vallankumousta sisäoppilaitoksessa, elokuvassa Britannia Hospital – juhlapäivä (1982) hän on sivuosassa röyhkeänä dokumentaristina, joka tutkii erään professorin epäilyttäviä touhuja. Tässä elokuvassa Travis etenee kahviyhtiön myyntimiehestä filmitähdeksi. Elokuvan alkuperäisidea tulikin McDowellilta ja hänen nuoruudenaikojensa kahvimyyjäkokemuksista.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva alkaa näennäisen irrallisella mustavalkoisella mykkäelokuvakohtauksella, jossa kahvinpoimija (kömpelösti maskeerattu McDowell) joutuu oikeuteen muutaman kahvipavun varastamisesta ja hänen kätensä katkotaan macheteveitsellä. Elokuvan tarina keskeytyy usein Alan Pricen ja hänen yhtyeensä musiikkiesitykseen.
Kahviyhtiön myyjävalmennuksen priimus Travis pääsee yllättäen kesken kurssin Koillis-Englannin myyntipiirin päälliköksi. Myyntimatkallaan hän eksyy sotilasalueelle, otetaan kiinni ja joutuu kidutettavaksi kuulustelussa. Palohälytyksen ansiosta hän pääsee pakenemaan, mutta koko ympäristökin on tulessa ja Travisin auto räjähtää kuumuudessa. Hän jatkaa pakoaan jalan ja hakee suojaa kirkosta, jossa on menossa jumalanpalvelus. Travis pyörtyy takapenkkiin ja herää vasta kirkonmenojen jälkeen. Papin vaimo imettää Travisiä ja papin lapset johdattavat hänet valtatielle, jossa yrittää liftata takaisin Lontooseen. Musta limousine pysähtyy, ja kuljettaja ehdottaa suostumista lääketieteelliseen kokeeseen maksua vastaan. Travis suostuu, hänet viedään sairaalaan mutta hän pakenee huomattuaan erään toisen vapaaehtoisen muuttuneen puolittain siaksi.
Travis pääsee kyytiin keikkabussiin, jossa nuori nainen Patricia (Helen Mirren) pitää hänestä huolta. Lontoossa Travis herää talosta, jossa Alan Price soittaa yhtyeineen alakerrassa ja yläkerrassa keikkabussin nainen tarjoaa Travisille aamiaista. Nainen kertoo, että hänen isänsä Sir James Burgess omistaa puolet maailman kuparikaivoksista ja varoittaa Travisia, ettei kaikki kiiltävä ole kultaa. Travis juonii itselleen tapaamisen Burgessin kanssa tämän pilvenpiirtäjätoimistossa, jossa muuan professori heittäytyy ikkunasta kuolemaan mukanaan tätä estämään rientänyt Burgessin miespuolinen assistentti.
Travis saa saman tien paikan uutena assistenttina ja joutuu avustamaan neuvotteluissa afrikkalaisvaltion diktaattorin, tohtori Mundan kanssa. Burgess myy tämän hallinnolle napalmin kaltaista ainetta PL45 kapinallisten rauhoittamiseksi. Häikäilemätön Burgess lavastaa Travisin syylliseksi tohtori Mundan vaatimien kultaharkkojen salakuljetukseen, ja Travis joutuu vankilaan viideksi vuodeksi.
Viisi vuotta myöhemmin Travis on vapautunut vankilasta ja omaksunut humanistisia aatteita. Hän kuitenkin huomaa idealisminsa herättävän lähinnä epäilyjä ja vihaa avustettavissa. Elokuvan lopussa Travis on elokuvan koekuvauksessa, jossa ohjaaja (Lindsay Anderson itse kreditoimattomana) toistuvasti pyytää Travisiä hymyilemään, mutta tämä kysyy aina miksi. Äkkiä leikataan mustaan (tätä keinoa käytetään läpi elokuvan), ja Travisin kasvoille ilmestyy oivaltava ilme. Viimeisessä kuvassa nähdään ihmisiä tanssimassa.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet näyttelijöistä nähdään elokuvassa useissa rooleissa:
| Malcolm McDowell | … | Mick Travis / kahvivaras |
| Ralph Richardson | … | Monty / Sir James Burgess |
| Rachel Roberts | … | Gloria Rowe / Madame Paillard / Mrs. Richards |
| Arthur Lowe | … | Mr. Duff / Charlie Johnson / Dr. Munda |
| Helen Mirren | … | Patricia / koekuvaussihteeri |
| Graham Crowden | … | Dr. Millar / professori Stewart |
| Dandy Nichols | … | sotilastukikohdan toimistoemäntä |
| Peter Jeffrey | … | tehtaanjohtaja / vankilanjohtaja |
| Philip Stone | … | Jenkins / kuulustelija / Pelastusarmeijan majuri |
| Wallas Eaton | … | John Stone / eversti Steiger / vanginvartija / filmiyhtiön johtaja |
| Warren Clarke | … | MC Wakefield Clubilla / Warner / sairaanhoitaja |
| Bill Owen | … | Barlow / tarkastaja Carding |
| Michael Medwin | … | armeijan kapteeni / voimalaitosteknikko / Belminsterin herttua |
| Alan Price | … | Alan Price |
Elokuvassa kuultavat laulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
(kaikissa esittäjänä Alan Price yhtyeineen)
- "O Lucky Man!"
- "Poor People"
- "Sell Sell"
- "Pastoral"
- "Arrival"
- "Look Over Your Shoulder"
- "Justice"
- "My Home Town"
- "Changes"
- "O Lucky Man!"
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai vaihtelevia tai kielteisiä arvioita. The New York Timesin Vincent Canby moitti, etteivät elokuvan tarjoamat oivallukset eikä tuotannon laatu oikein kanna miltei kolmen tunnin keston yli.[2]
Elokuvasta onkin tehty useita lyhennettyjä versioita. Esimerkiksi Yhdysvaltojen teatterikopiot lyhennettiin noin 20 minuutilla. Lyhennettyjä ovat olleet myös molemmat VHS-versiot Britanniassa. Ruotsissa ja Suomessa esitetty versio on noin 15 minuuttia alkuperäistä lyhyempi (167 min).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Onnenpoika Elonet.
- ↑ Canby, Vincent: O Lucky Man! : English Comedy Tells of a Classic Innocent, The New York Times 14.6.1973.
