Berndt Johan Grotenfelt
Berndt Johan Grotenfelt (28. helmikuuta 1808 Joroinen – 12. syyskuuta 1882 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.[1]
Grotenfeltin vanhemmat olivat eversti Berndt Adolf Grotenfelt ja Catarina Gustava Ehrnrooth ja puoliso vuodesta 1847 vapaaherratar Maria von Witte. Grotenfelt tuli oppilaaksi Haapaniemen sotakouluun 1817, mistä hänet siirrettiin koulun lopettamisen jälkeen Haminan kadettikouluun. Sieltä valmistuttuaan hänet määrättiin vänrikkinä palvelukseen keisarin seurueeseen 1824 ja merkittiin samana vuonna yleisesikunnan upseeriluetteloihin. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1826, luutnantiksi 1830 ja alikapteeniksi 1832. Grotenfelt osallistui Venäjän–Turkin sotaan 1828–1829. Vuonna 1832 hänet komennettiin majoitusmestariksi 18. jalkaväkidivisioonaan ja seuraavana vuonna majoitusmestariksi 14. jalkaväkidivisioonaan.[1]
Sotiin kaukasialaisia vuoristoheimoja vastaan Grotenfelt osallistui 1831–1839. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1835 ja siirrettiin samana vuonna majoitusmestariksi 11. jalkaväkidivisioonaan. Vuonna 1839 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi, majoitusmestari 10. jalkaväkidivisioonaan hänestä tuli vuonna 1841. Vuonna 1844 hänestä tuli 2. jalkaväkidivisioonan ylimajoitusmestari. Everstiksi Grotenfelt ylennettiin 1846 ja 3. armeijakunnan ylimajoitusmestariksi hänet nimitettiin seuraavana vuonna. Grotenfelt osallistui vuonna 1849 Unkarin vallankumouksen kukistamiseen ja 1853–1856 Krimin sotaan, jossa hän haavoittui. Kenraalimajuriksi hän kohosi sodan aikana 1855 ja sen lopulla 1856 hänet nimitettiin 11. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi. Grotenfelt ylennettiin kenraaliluutnantiksi huhtikuussa 1866, jolloin hän myös erosi sotapalveluksesta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Berndt Johan Grotenfelt Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 2.2.2020)
|
