Benedictus IX

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavi Benedictus IX

Paavi Benedictus IX (s. n. 1012 – k. ehkä 1055, 1065 tai 1085) oli paavina ensimmäisen kerran elo–syyskuulta 1032 syyskuulle 1044, toisen kerran 10. maaliskuuta 10451. toukokuuta 1045 ja vielä kolmannen kerran lokakuulta 1047 heinäkuulle 1048.[1] Oikealta nimeltään hän oli Theophylactus. Hän oli Tusculumin kreivin Albrekt III:n poika ja paavi Benedictus VIII:n ja paavi Johannes XIX:n veljenpoika. Theopylactuksen isä hankki pojalleen paaviuden, joka myönnettiin tälle lokakuussa 1032 Johannes XIX:n kuoltua.

On väitetty, että Benedictus ei olisi ollut kuin kahdentoista, kun hänestä tuli paavi. Jotkut lähteet väittävät hänen olleen vain yhdentoista ikäinen. Jos nämä väitteet ovat totta, hän olisi kaikkien aikojen nuorin paavi. Todennäköisesti hän oli kuitenkin 18–20-vuotias. Koska hänen tarkkaa syntymäaikaansa ei tiedetä, voidaan varmuudella sanoa vain, että hän on ollut yksi nuorimmista paaveista.

Benedictus vietti varsin hurvittelevaa elämää, vaikka olikin teologisissa näkemyksissä ja tavanomaisissa kirkon toimissa täysin oikeaoppinen. Vuonna 1036 hänet pakotettiin pois Roomasta ja hän tarvitsi keisari Konrad II:n tukea palatakseen. Tammikuussa 1044 hänet pakotettiin taas lähtemään kaupungista ja hänen tilalleen tuli Sylvester III, jota joskus pidetään vastapaavina. Benedictuksen joukot palasivat huhtikuussa ja karkottivat hänen kilpailijansa.

Kesäkuussa Benedictus luopui virastaan mahdollisesti halunaan mennä naimisiin. Hän myi paikkansa kummisedälleen pappi John Gratianille (mahdollisesti yli 650 kilosta kultaa). Gratianista tuli paavi Gregorius VI toukokuussa 1045. Ilmeisesti Benedictus pian katui kauppaa ja palasi yrittääkseen suistaa Gregoriuksen vallasta. Myös Sylvester III palasi vaatimuksineen. Benedictus valloitti Rooman ja pysyi valtaistuimella kesäkuuhun 1046 asti. Kuningas Henrik III puuttui asioihin ja joulukuussa 1046 Sutriumin kirkolliskokouksessa, johon Benedictus ei osallistunut, Benedictukselta ja Sylvesteriltä riistettiin heidän asemansa ja Gregoriusta kehotettiin eroamaan. Saksalaisesta piispa Suidgerista tuli paavi Klemens II. Benedictus ei hyväksynyt tätä, ja kun Klemens II kuoli lokakuussa 1047, Benedictus palasi marraskuussa. Hänet kuitenkin karkotettiin heinäkuussa 1048 ja Poppo Bressanonelaisesta tuli Klemensin seuraaja Damasus II. Vuonna 1049 Benedictus ei suostunut vastaamaan syytteisiin kirkollisten virkojen myynnistä ja hänet julistettiin pannaan.

Benedictuksen kohtalo on epäselvä. Hän on saattanut luovuttaa valtataistelun ja kuolla vuonna 1065 Grottaferratan luostarissa. Toisten lähteiden mukaan hän kuoli vuonna 1085. Paavi Pyhä Leo IX on saattanut poistaa hänen pannansa. Erään tiedon mukaan hän jatkoi tuen etsimistä paluutaan varten, mutta kuoli tammikuussa 1055 tai 1065.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Pietarista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1047. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hanska 2005: 320.


Edeltäjä:
Johannes XIX, Sylvester III, Klemens II
Luettelo paaveista

Emblem of the Papacy SE.svg

Seuraaja:
Sylvester III, Gregorius VI, Damasus II