Autoetu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Autoetu on palkansaajan ja työnantajan välinen sopimus työnantajan omistaman tai hallinnoiman auton käytöstä. Autoedun saaja ajaa autolla työ- ja yksityisajoja. Myös muunlaiset sopimukset auton käytöstä ovat mahdollisia.

Autoetu jaetaan pääsääntöisesti kahteen luokkaan: vapaa autoetu ja käyttöetu. Vapaassa autoedussa työnantaja huolehtii kaikista auton käyttöön liittyvistä kustannuksista, kuten polttonesteistä, vakuutuksista, veroista, huolloista ja korjauksista. Käyttöedussa auton käyttäjä maksaa yksityisajojensa polttoainekustannukset.

Autoetu on palkanlisä ja siten verotettava etu. Autolle lasketaan verotusarvo verohallinnon kulloinkin voimassa olevan laskentamallin mukaisesti. Sen mukaan palkansaaja maksaa edustansa veroa palkanmaksun yhteydessä. Verotusarvo lisätään rahapalkan päälle. Se nostaa bruttotuloja ja siksi myös tuloveroprosenttia. Auton verotusarvon pienentäminen on mahdollista, jos vuosittaiset työ- ja yksityisajomäärät ylittävät tai alittavat erikseen määritellyn vuosittaisen ajomäärän. Nämä muutokset pitää sopia verottajan kanssa erikseen. Muutosten haku edellyttää tarkan ajopäiväkirjan ylläpitoa.

Monissa yrityksissä autoetu on tarkkaan määritelty työntekijän aseman mukaan. Määritelmä sisältää usein auton hintarajat ja jopa listan hyväksytyistä automerkeistä ja -malleista. Auton omistaa työnantaja tai ulkopuolinen leasing-yhtiö. Usein autoetuautoa kutsutaan myös puhekielessä leasing-autoksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.