Autiosta talosta löytynyt muistikirja
| Autiosta talosta löytynyt muistikirja | |
|---|---|
| Notebook Found in a Deserted House | |
 Weird Talesissa julkaistun novellin ensimmäinen sivu. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Robert Bloch |
| Kuvittaja | Matt Fox |
| Kieli | englanti |
| Genre | kauhu, Cthulhu-tarusto |
| Julkaistu | Weird Tales, toukokuu 1951 |
| Ulkoasu | pulp-lehti |
| Sivumäärä | 14 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | Musta kivi, 1995 |
| Ulkoasu | taskukirja |
| Sivumäärä | 24 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Autiosta talosta löytynyt muistikirja on yhdysvaltalaisen jännityskirjailija Robert Blochin kauhunovelli, joka julkaistiin pulp-lehti Weird Talesin toukokuun 1951 numerossa. Se kertoo syrjäisen metsän keskellä asuvasta pienestä pojasta, jonka ympäristössä alkaa tapahtua outoja ja pelottavia asioita.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Novelli on nimensä mukaisesti ote autiosta talosta löytyneen muistikirjan sisällöstä. Tarinan kertoja on orpolapsi Willie Osborne, joka viettää ensimmäiset vuotensa isoäitinsä hoidossa. Tämä kertoo Willielle tarinoita ”niistä semmosista”, jotka elivät metsässä ja vuorilla jo ennen intiaanien tuloa.
Isoäidin kuoltua Willie muuttaa Lucy-tätinsä ja Fred-setänsä luo vuorien keskelle. Täti ja setä lukitsevat aina oven yöksi eivätkä koskaan mene metsään pimeällä. Outoa kyllä, metsässä ei ole lainkaan eläimiä. Willie lukee kirjoista ”truideista” ja järkeilee näiden paenneen Amerikkaan jo kauan ennen Kolumbusta ja asettuneen metsään, missä he edelleen harjoittavat pahoja menojaan ja varastavat ihmisten karjaa.
Metsässä leikkiessään Willie kuulee pelottavan äänen. Hän piiloutuu kiven taakse eikä uskalla katsoa äänen suuntaan, mutta hän haistaa kuvottavan hajun ja kuulee oudon kielen sanoja: ”shub nigger ath” ja ”shoggoth”. Maahan jää kymmenittäin sorkanjälkiä sekä limaa, jonka kaltaista nousee myös Fred-sedän ja Lucy-tädin maatilan vanhasta kaivosta. Myöhemmin Willie näkee painajaista sorkanjäljet jättäneestä olennosta.
Pyhäinpäivän lähestyessä oudot tapahtumat jatkuvat. Willien serkku Frank Osborne lähettää kirjeen ja kertoo tulevansa kylään. Fred lähtee hakemaan Frankia rautatieasemalta, mutta hevonen ja vaunut palaavat ilman ohjastajaa. Kuluu muutama päivä, ja pyhäinpäivänä myös Lucy katoaa.
Willie päättää kävellä sivistyksen pariin, mutta törmää mieheen, joka väittää olevansa Osborne-serkku ja kertoo myöhästyneensä yllättävien kiireiden vuoksi. Willie selittää ahdinkonsa, mutta mies tuntuu olevan asiasta tietoinen jo valmiiksi. Tämä myös väittää olevansa Arkhamista, vaikka Willie tietää todellisen serkkunsa asuvan Kingsportissa. Postivaunujen saapuessa Osborne-serkuksi tekeytynyt mies käskee Willien sisälle ja väittää postimies Pritchettille, ettei Willie ole kotona. Willie juoksee ulos ja Pritchett lupaa viedä hänet kaupunkiin. Osborne-serkku sanoo Willien tekevän pahan virheen mutta perääntyy, kun Pritchett uhkaa häntä aseella.
Illan pimetessä Pritchett ja Willie lähtevät matkaan. Willie kertoo hiljattaisista tapahtumista ja kysyy Pritchettiltä, tietääkö tämä mikä shoggoth on. Silloin metsätielle ilmestyy musta, hirviömäistä puuta muistuttava olento. Se surmaa Pritchettin, mutta Willie pakenee metsään. Hän saapuu aukiolle, missä hän näkee ”truidien” uhraavan karjaa sekä ison kiven, jossa on kaksi isoa mustaa painaumaa. Willie juoksee takaisin setänsä ja tätinsä talolle, salpaa ovet ja alkaa kirjoittaa kokemuksiaan muistikirjaan.
Seuraavana päivänä Willie näkee ulkona Osborne-serkun ja kuulee tämän puhuvan maatilan likaantuneesta kaivosta. Willie tajuaa sen olevan käytävä aliseen maailmaan, missä ”truidit” elävät. Ulkoa kuuluu myös outoa kurnutusta ja surinaa, ja illan hämärtyessä piirittäjät yrittävät murtautua sisään. Willie tajuaa kiveen jääneiden painaumien olleen jättiläismäisten sormien jättämät jäljet. Viimeiset muistikirjaan kirjoitetut sanat ovat: ”Ovi antaa kohta perik—”.
Kirjoittaminen ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robert Bloch aloitti vuonna 1933 kirjeenvaihdon kauhukirjailija H. P. Lovecraftin kanssa.[1] Lovecraftin kannustamana hän alkoi itsekin kirjoittaa weird fictionia,[2] ja vuosina 1935–1952 häneltä julkaistiin Weird Talesissa ja muissa pulp-lehdissä 85 novellia.[1] Varsinkin alkuvuosien tarinat olivat vahvan Lovecraft-vaikutteisia ja niissä oli usein viittauksia Cthulhu-tarustoon. Bloch itse piti varhaisia Lovecraft-pastissejaan amatöörimäisinä,[2] ja 1930-luvun jälkeen hän kirjoitti Cthulhu-kertomuksia vain harvoin.[3]
”Autiosta talosta löytynyt muistikirja” oli Blochin paluu lajityypin pariin.[2] Se julkaistiin Weird Talesin toukokuun 1951 numerossa.[3] Novellin miljöö on Lovecraft-vaikutteinen, mutta kertomuksesta puuttuvat Cthulhu-pastisseille ominainen vanhahtavien ja harvinaisten sanojen vyörytys sekä näennäistieteellinen kirjoitustyyli.[2] Sen sijaan tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta ja siinä on tahallisia kirjoitusvirheitä. Druidien ja puumaisten shoggothien teema muistuttaa Blochin aiempaa novellia ”The Druidic Doom” (Weird Tales, huhtikuu 1936). Lapsen päiväkirjaan perustuva kerronta taas muistuttaa Arthur Machenin novellia ”Valkea väki” (1904).[4]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weird Talesin kirjepalstalla newyorkilainen Winchell Graff kiitti ”Autiosta talosta löytynyttä muistikirjaa” Blochin siihen mennessä parhaaksi novelliksi ja kuvaili kertomuksen tunnelmaa ”todella hyytäväksi”. ”En koskaan ollut ajatellut, että lovecraftilainen mythos-tarina voisi olla niin tehokas, vaikka sitä ei kirjoitettaisi saivartelevalla, näennäisoppineella tyylillä!”[5] Robert M. Pricen mukaan kertomuksen teho perustuu sen nuoreen kertojahahmoon ja pidättyväiseen tyyliin, sillä lukija tietää ja ymmärtää päähenkilöä enemmän, mikä tuo novelliin ”pahaenteistä ironiaa”.[4]
”Autiosta talosta löytynyt muistikirja” oli ensimmäinen Cthulhu-novelli, jonka nuori Ramsey Campbell luki. Blochin tarina innoitti Campbellin varhaisen novellin ”The Hollow in the Woods”, joka julkaistiin Crypt of Cthulhu -lehden 50. numerossa.[4]
Blochin puumaiset shoggothit innoittivat Ctulhun kutsu -roolipelin ”mustat jälkeläiset” (Dark Young), jotka ovat Shub-Niggurathin epiteetissä ”metsän musta pukki jolla on tuhat lasta” mainittu jälkikasvu.[6] Shoggothit on roolipelissä tulkittu eri olennoiksi.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Weird Tales, May 1951, 43. vsk, nro 4. New York, N. Y.: Weird Tales. Internet Archive. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
- Weird Tales, July 1951, 43. vsk, nro 5. New York, N. Y.: Weird Tales. Internet Archive. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
- Bloch, Robert: Mysteries of the Worm. Early Tales of the Cthulhu Mythos by the Author of Psycho. Toim. Robert M. Price. Chaosium, 2009. ISBN 978-1-56882-176-4. Google-kirjat (viitattu 4.3.2023). (englanniksi)
- Harms, Daniel: The Encyclopedia Cthulhiana. Second Edition. Oakland, California: Chaosium, 1998. ISBN 1-56882-119-0. Internet Archive (viitattu 4.3.2023). (englanniksi)
- Petersen, Sandy & Mason, Mike & Fricker, Paul & Willis, Lynn & friends: [Call of Cthulhu. Horror Roleplaying in the Worlds of H. P. Lovecraft – Keeper Rulebook. Ann Arbor, Michigan: Chaosium, 2015. ISBN 978-1-568-82430-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Carter, Lin: Demon-Dreaded Lore: Robert Bloch’s Contribution to the Cthulhu Mythos. Teoksessa Mysteries of the Worm (2009, s. 280–284).
- ↑ a b c d Bloch 2009, s. 276–278.
- ↑ a b Bloch 2009, s. iv.
- ↑ a b c Bloch 2009, s. 217.
- ↑ ”Haven’t ever seen BLoch in better form, his ’Notebook Found in a Deserted House’ was a real chiller. I had never thought a Lovecraftian-Mythos tale could be so effective without being written in a pedantic, pseudo-scholarly style!” Weird Tales July 1951, s. 8.
- ↑ Harms 1998, s. 75; Petersen ym. 2015, s. 287–288.
- ↑ Petersen ym. 2015, s. 306–308.