Asevoimien korkein neuvosto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Asevoimien korkein neuvosto (myös Egyptin sotilasneuvosto) (arab. المجلس الأعلى للقوات المسلحة‎, al-Maǧlis al-ʾAʿlā lil-Quwwāt al-Musallaḥah) on 11. helmikuuta 2011 lähtien toiminut Egyptin korkeimpana vallankäyttäjänä eli siitä lähtien, kun asevoimat syrjäyttivät presidentti Hosni Mubarakin vallankumouksessa. Neuvoston muodostaa 20[1] Egyptin armeijan korkea-arvoisinta ja kokeneinta upseeria.

Ennen helmikuuta 2011 kansallista hätätilaa varten olemassaoleva neuvosto oli aiemmin historiassa kokoontunut vain kaksi kertaa ja silloinkin lähinnä muodollisesti Israelia vastaan käytyjen sotien aikana. Neuvosto kokoontui ensi kerran 9. helmikuuta 2011 ja otti hallitusvallan käsiinsä kaksi päivää myöhemmin. Sitä johtaa sotamarsalkka Muhammad Hussein Tantawi Suleiman, joka on toiminut Egyptin puolustusministerinä vuodesta 1991 alkaen. Neuvoston jäseninä on myös muita armeijan komentajia, kuten ilmavoimien komentaja, kenraali Reda Mahmud Hafiz Muhammad, pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Sami Hafiz Annan, ilmapuolustuksen komentaja, kenraaliluutnantti Abdul Aziz Saif-al-Din ja merivoimien komentaja, vara-amiraali Muhab Muhammad Hussein Mamish.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listasta puuttuvat läntisen sotilaspiirin komentaja ja yksi muu kenraali.

Muhammad Hussein Tantawi (2002).
  • sotamarsalkka Muhammad Hussein Tantawi, asevoimien komentaja, puolustusministeri
  • kenraaliluutnantti Sami Annan, pääesikunnan päällikkö
  • vara-amiraali Muhab Mamish, merivoimien komentaja
  • kenraali Reda Hafiz, ilmavoimien komentaja
  • kenraaliluutnantti Abdulaziz Saif-al-Din, ilmapuolustuksen komentaja
  • kenraali Hassan al-Rwini, keskisen sotilaspiirin (Kairo ja Giza) komentaja
  • kenraali Ismail Atman, armeijan henkisen työn osaston johtaja
  • kenraali Muhsin al-Fangari, apulaispuolustusministeri
  • kenraali Muhammad Abdal Nabi, rajavartioston komentaja
  • kenraali Muhammad Hegazy, 2. kenttäarmeijan komentaja
  • kenraalimajuri Sabhi Sadki, 3. kenttäarmeijan (Suez) komentaja
  • kenraalimajuri Hassan Muhammad Ahmad, pohjoisen sotilaspiirin komentaja
  • kenraalimajuri Muhsin El-Shazli, eteläisen sotilaspiirin komentaja
  • kenraalimajuri Mohamed El-Attar, apulaispuolustusministeri
  • kenraalimajuri Abdul Fatah El-Cisse, sotilastiedustelun päällikkö
  • kenraalimajuri Ahmed Muktar Al-Mulla, apulaispuolustusministeri
  • kenraalimajuri Muhammad El-Asar
  • kenraali Mamduh Shahin, apulaispuolustusministeri (lakiasiat)

Valtaannousu helmikuussa 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasneuvosto julkaisi ensimmäisen lausuntonsa torstaina 10. helmikuuta 2011. Tuossa lausunnossaan neuvosto antoi "tunnustuksensa ja tukensa kansan oikeutetuille vaatimuksille" ja ilmoitti olevansa jatkuvasti koolla "miettiäkseen mitä toimenpiteitä tulisi toteuttaa kansakunnan suojelemiseksi". Tuolloin huomioitiin myös se, ettei presidentti Hosni Mubarak ollut läsnä sotilasneuvoston kokouksissa, vaan niitä johti puolustusministeri, sotamarsalkka Mohammed Hussein Tantawi.

Perjantai-iltana 11. helmikuuta varapresidentti Omar Suleiman ilmoitti televisiopuheessaan Mubarakin eronneen ja luovuttaneen vallan armeijalle. Samalla armeijan tiedottaja ilmoitti, ettei sotilasneuvosto aio korvata hallitusta, koska se ei olisi kansan silmissä legitiimiä. Armeija myös antoi tunnustuksensa ja kiitoksensa mielenosoitusten "marttyyreille, jotka uhrasivat henkensä vapauden ja maansa turvallisuuden puolesta".

13. helmikuuta ilmoitettiin, että sotilasneuvosto on hajottanut parlamentin ja kumosi perustuslain. Samalla maassa 30 vuotta vallinnut poikkeustila lakkautettiin. Egyptiin ilmoitettiin muodostettavan aikaisintaan puolen vuoden päästä siviilihallitus vaalien myötä. Parlamenttivaalien jälkeen pidettäisiin presidentinvaalit. Samalla sotilasneuvosto ilmoitti perustavansa uuden perustuslakikomitean, jonka luomasta uudesta perustuslaista olisi tarkoitus äänestää.[2][3][4][5]

Sotilasneuvosto nimitti uuden väliaikaishallituksen, jonka johtoon tuli Ahmed Shafiq. Samoin se ilmoitti olevansa sitoutunut kaikkiin paikallisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sotilasneuvosto tunnusti Egyptin-Israelin rauhansopimuksen, mistä Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ilmaisikin tyytyväisyytensä.[6][7]


Vallanoton julistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasneuvoston otettua vallan Egyptissä se julkaisia asevoimien internet-kotisivuilla yhdeksänkohtaisen julistuksen:

»Asevoimien korkein neuvosto määrää seuraavaa:[8]

  1. Perustuslaki lakkautetaan.
  2. Asevoimien korkein neuvosto korvaa parlamentin, hallituksen ja tasavallan presidentin tehtävät kuuden kuukauden ajaksi tai vaalien loppuun.
  3. Asevoimien korkeimman neuvoston johtaja edustaa korkeinta valtaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
  4. Parlamentti ja hallitus hajotetaan.
  5. Siirtymäkauden aikana asetusvalta kuuluu asevoimien korkeimmalle neuvostolle.
  6. Perustetaan perustalakia ja vaaleja valmisteleva komitea.
  7. Myönnetään oikeus tohtori Ahmed Muhammad Shafiqille jatkaa pääministerinä aina uuden hallituksen muodostamiseen asti.
  8. Järjestetään parlamentti- ja presidentinvaalit.
  9. Valtio sitoutuu noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia ja asetuksia.


Jumala varjelkoon ja auttakoon meitä,


Marsalkka Hussein Tantawi
asevoimien komentaja»

Egypti sotilasneuvoston johtamana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevät 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslakikomitea julkaisi ehdotuksensa uudeksi Egyptin perustuslaiksi 28. helmikuuta 2011.[9] Ehdotus hyväksyttiin myöhemmin 19. maaliskuuta 77,27 prosenttia äänestäessä sen puolesta ja 22,73 prosentin vastaan.[10]

3. maaliskuuta sotilasneuvosto nimitti Shafiqin hallituksen tilalle Essam Sharafin hallituksen, joka vannoi virkavalansa sotamarsalkka Hussein Tantawille. 15. maaliskuuta pahamainen turvallisuuspalvelu SSIS lakkautettiin väkijoukon hävitettyä sen päämajan ja korvattiin kansallisilla turvallisuusjoukoilla.

1. huhtikuuta Tahririn aukiolla pidettiin ensimmäiset suuret mielenosoitukset sitten Mubarakin syrjäyttämisen . "Pelastakaa vallankumous"-päivän mielenosoituksissa vaadittiin sotilasneuvostolta nopeampia toimia vanhan hallinnon jäänteiden poistamiseksi. Viikkoa myöhemmin 8. huhtikuuta "Puhdistuksen päivänä" Tahririn aukiolla oli jälleen suuret mielenosoitukset, joissa kritisoitiin sotilasneuvostoa siitä, ettei se ollut suostunut mielenosoittajien aiempiin vaatimuksiin. Sadattuhannet mielenosoittajat vaativat Mubarakin hallinnossa vaikuttaneiden virkamiesten ja päättäjien erottamista sekä valtakunnansyyttäjän vaihtamista hitaan korruptiotutkimuksen takia. Seuraavana päivänä armeija hajotti väkivalloin mielenosoittajien leirin Tahrir-aukiolla, mikä kärjisti entisistään sotilashallinnon ja mielenosoittajien välejä. Koptikristittyjen oikeuksia puolustavat mielenosoittajat marssivat 15. huhtikuuta Shoubrasta Tahrir-aukiolle. Seuraavana päivänä ilmoitettiin Mubarakin aikaisen valtapuolueen Kansallisdemokraattisen puolueen lakkauttamisesta. Puolueen varat siirrettiin valtiolle. Mubarakin nimi vaadettiin poistettavan kaikista julkisista paikoista 21. huhtikuuta 2011.

24. toukokuuta ilmoitettiin nostetun syytteet Mubarakia ja hänen kahta poikaansa Gamalia ja Amalia vastaan. Lisäksi Mubarak sai 34 miljoonan dollarin sakot viestintäverkkojen katkaisemisesta kansannousun aikana.

Muutoksia Egyptin ulkopoliittisessa suunnassa alkoi näkyä. Entistä energiaministeriä vastaan nostettiin syytteet Israelin kanssa tehdystä maakaasusopimuksesta 23. huhtikuuta. Iran nimitti ensimmäisen Egyptin-suurlähettiläänsä sitten islamilaisen vallankumouksen 18. huhtikuuta ja 28. toukokuuta ilmoitettiin Egyptin avanneen Gazan-vastaisen rajansa siviililiikenteelle Rafahissa. Israel vastusti jyrkästi tätä päätöstä, vaikka rajaa ei avattukaan kokonaan, esimerkiksi kaupankäynti säilyi edelleen estettynä. Lisäksi rajanylityksen saattoi tehdä klo 9-21 välisenä aikana, eikä lainkaan perjantaisin tai kansallisina lomapäivinä. Välit Israelin kanssa vaikuttivat kiristyvät entisestään, kun 12. huhtikuuta Atlantassa oikeustiedettä opiskeleva amerikanjuutalainen Ilan Grapel pidätettiin epäiltynä vakoilusta Israelin hyväksi kansannousun aikana. Grapelin väitettiin pyrkineen aiheuttamaan väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan ja levittämään kaaosta kansannousun aikana. Israel kiisti väitteet ja samoin Grapelin omaiset, jotka kertoivat tämän saapuneen Egyptiin vasta toukokuussa. Grapel osoittautui syyttömäksi ja hänet palautettiin Israeliin yksityiskoneella 27. lokakuuta 2011. Samalla Israel päästi 25 egyptiläisvankiaan Egyptiin.

Kesä 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]