Arvo Tervasmaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvo Albert Tenlénius myöh. Tervasmaa (3. lokakuuta 1891 Kisko17. tammikuuta 1963) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä komppanianvääpelinä. Myöhemmin hän palveli Ilmavoimissa.[1][2]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenleniuksen vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Tenlénius ja Maria Domander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Helmi Fredrika Passisen kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenlénius kävi kansakoulun ja opiskeli vuosina 1907 – 1908 Ateneumissa piirustusta ja koristemaalausta sekä suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1923. Hän suoritti opintomatkat tutustuakseen lentokone– ja moottoriteollisuuteen Ranskassa vuonna 1924, Saksassa vuonna 1929 ja Tšekkoslovakiassa vuonna 1931. Hän suoritti myös ilmailuteknillisen kurssin vuonna 1933.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Tenlénius työskenteli vuosina 1909 – 1911 konttoriapulaisena Westerlund & co:n palveluksessa ja vuosina 1913 – 15 koneteknikkona Wilhelm Schauman ab:n palveluksessa Pietarsaaressa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 15. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 9. tammikuuta 1917 hänen loukkaantumisen seurauksena pataljoonan täydennysjoukkoon. Takaisin komppaniaansa hän palasi parannuttuaan 20. toukokuuta 1917 ja osallistui sen jälkeen moottorivene– ja moottoripyöräkursseille vuonna 1917 Libaussa sekä Polangenissa samana vuonna järjestetylle erikoiskurssille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenlénius saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana Vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianvääpeliksi 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenlenius siirrettiin sisällissodan jälkeen 14. kesäkuuta 1918 alkaen Kaartin jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, missä hänet määrättiin 8. heinäkuuta 1918 alkaen puhelinosaston päälliköksi ja 15. heinäkuuta 1919 pataljoonan adjutantiksi. Hänet komennettiin 1. marraskuuta 1920 ja siirrettiin 1. tammikuuta 1921 Utin lentoasemalle aliupseerikoulun johtajaksi. Myöhemmin hänet määrättiin 1. maaliskuuta 1921 alkaen Ilmailutelakan insinööriupseeriksi ja 13. toukokuuta 1921 Ilmailutelakan päälliköksi sekä 1. tammikuuta 1928 alkaen Lentokonetehtaan Santahaminan osaston johtajaksi ja 29. marraskuuta 1933 Koelentueen konetarkastajaksi, Lentoasema 2:n konetarkastajaksi hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1934. Tenlénius vaihtoi vuonna 1935 sukunimensä Tervasmaaksi. Tervasmaa siirrettiin 18. kesäkuuta 1937 Lentoasema 5:een (myöhemmin Lentorykmentti 1), missä hänet sijoitettiin insinöörikapteeniksi ja palveli tehtävässä talvisotaan saakka. Aikaisempina vuosina hän toimi lisäksi vuosina 1930 – 1931 Suojeluskuntain ilmailukomppanian päällikkönä ja oli vuonna 1923 vastaanottamassa Suomeen toimitettavia lentokonemoottoreita Tanskassa ja Ranskassa.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervasmaa osallistui talvisotaan Kannaksen Armeijan ilmakomentajan huoltopäällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi Lentovarustevarikon päällikkönä.[2]

Jatkosodan puhjettua Tervasmaa komennettiin Lentosotakouluun insinööriksi ja oli tehtävässä sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hänet siirrettiin Lentosotakoulunkorjaamon ja varaston insinööriksi ja palveli tehtävässä kunnes erosi vuonna 1946 armeijan palveluksesta ja siirtyi Puolustuslaitoksen Kuopion Tehtaan teknilliseksi johtajaksi ollen tehtävässä vuoteen 1949 saakka. Edellä mainitun tehtaan toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1949 ja oli tehtävässä vuoteen 1956 asti.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975