Annikeris

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Annikeris (muinaiskreikaksi Ἀννίκερις, 300-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen kyreneläiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hänen ajoituksestaan ei ole täyttä varmuutta, mutta koska hänen kerrotaan olleen Paraibateksen oppilas, vaikuttaa siltä, että hän oli jotakuinkin Aleksanteri Suuren aikalainen.

Annikeris oli Aristippoksen seuraaja. Hän kielsi, että nautinto olisi ihmiselämän yleinen päämäärä. Sen sijaan hän katsoi, että jokaisella teolla oli erityinen päämäärä, nimittäin siitä tosiasiallisesti seuraava nautinto. Toisekseen hän katsoi, että nautinto ei ole pelkästään kivun vastakohta, koska kuolema lopettaa kaikki kivut, mutta sitä ei silti voida pitää nautintona. On kuitenkin olemassa absoluuttinen nautinto, joka liittyy tiettyyn hyveisiin, kuten isänmaan, vanhempien ja ystävien rakastamiseen. Näissä suhteissa ihminen kokee nautintoa, vaikka se voi johtaa kivuliaisiin tai jopa kuolettaviin seurauksiin. Ystävyys ei ole pelkästään tarpeidemme tyydytyttämiseksi, vaan se on itsessään nautinnon lähde.

Annikeris katsoi myös, päinvastoin kuin suurin osa kyreneläisestä koulusta, että viisaus tai harkitsevaisuus eivät yksinään riitä virheiden välttämiseksi. Viisas on se, joka on saavuttanut viisaan toiminnan tavan; inhimillinen viisaus on altis hairahduksille hetkellä minä hyvänsä.

Diogenes Laertios kirjoitti, että Annikeris lunasti Platonin vapaaksi Dionysiokselta, Syrakusan tyrannilta, kahdenkymmenen minan hinnalla. Jos Annikeris kuitenkin ajoitetaan 300-luvun eaa. jälkimmäiselle puoliskolle, kyseessä on saattanut olla toinen Annikeris, joka Klaudios Ailianoksen mukaan oli menestynyt kilpavaunujen ajaja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 82, 85 (II.8.86,96-97). Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.
  • Encyclopædia Britannica, 1911