Annastuuna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Annastuuna. Hannu Virtanen, Mika Leppänen, Pauli Heikkinen, Timo Ruottinen. 1980. Valokuva Petri Nuutinen

Annastuuna on suomalainen nykykansanmusiikkia esittävä laulu- ja soitinyhtye.

Yhtyeen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annastuuna-yhtyeen kokosi Hannu Virtanen[1] 1979 esittämään mm. Timo K. Mukan runoihin ja erilaisiin perinneteksteihin säveltämiänsä lauluja Jyväskylän Talven runomatineaan[2]. Yhtyeen jäseniksi hänen lisäkseen tulivat Mika Leppänen, Hannu Peltoniemi ja Timo Ruottinen. Runomatineassa Jyväskylän Kaupunginteatterissa 4. helmikuuta 1980 yhtye esiintyi vielä ilman nimeä, mutta ohjelmistossa jo tuolloin oli yksi Annastuuna Korkeemäki nimiseltä kansanparantajalta tallennettuun kansanperinnetekstiin sävelletty laulu Ihmeitä[3].

Hannu Virtanen oli toiminut useissa yhtyeissä sekä trubaduurina ja lauluntekijänä. Hänen lauluistaan TV2 oli tehnyt 1979 ohjelman Lennä laulu ja kerro meistä, lauluja 200-vuotiaalle Tampereelle. Yhtenä ohjelman neljästä solistista lauloi Mika Leppänen, toinen miessolisti oli näyttelijä Kari Hakala. Ohjelman toinen lähetys oli keväällä 1980[4]. Mika Leppänen ja Hannu Peltoniemi olivat soittaneet Tampereella Sattuipa Soinnut -yhtyeessä[2]. Timo Ruottinen ja Hannu Virtanen tunsivat toisensa jo 60-luvun lopulta, jolloin Timo sai mainetta uuden hengellisen nuorisomusiikin tekijänä, pääteoksenaan popmessu Missa Popularis. Vuonna 1969 Virtanen tuotti ja Ruottinen käsikirjoitti, ohjasi sekä sävelsi myös musiikin elokuvaan Ristipisto[5]. 1973 ilmestyneellä levyllä Kaksi maailmaa Hannu lauloi stemmoja Timon Manchester United -yhtyeen esittämillä kappaleilla[6].

Ohjelmisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeessä työnjako oli selvä. Timo oli kitaristi, sovittaja, laulaja ja musiikillinen johtaja, ja pian myös toinen laulujen säveltäjä. Mika oli ykköslaulusolisti, Hannu kakkoslaulusolisti, kitaristi ja lauluntekijä, toinen Hannu oli sellisti. Ohjelmistoksi tuli Hannun ja Timon sävellyksiä tyrvääläistietäjän Annastuunan perinnetarinoihin[7] sekä Pentti Saaritsan suomennoksiin venäläisen runoilijan Anna Ahmatovan lyriikasta. Myöhemmin pojat sävelsivät myös työväenrunoilija Kössi Kaatran tekstejä[2]. Kesällä 1980 Annastuuna-yhtye osallistui Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ohjelmaryhmien kilpailuun, jonka finaali radioitiin. Voittoa ei tullut, mutta todettiin, että yhtye ”musiikillisesti eittämättä oli korkeatasoisin”[8]. Kärkisija ja tuomaristossa olleen radion musiikkipäällikön Paavo Helistön ylistävä lausunto riittivät yhtyeelle kannusteeksi.

Televisio ja radio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoi tiivis yhteistyö Yleisradion kanssa. Yhtye kutsuttiin heti syksyllä mukaan radion Kansanmusiikkiparaatiin, joka äänitettiin Helsingissä 1980[9]. Pian sen jälkeen sellisti vaihtui, kun Hannu Peltoniemi muutti Ruotsiin. Tilalle tuli Tampereen Kaupunginorkesterin soolosellisti Pauli Heikkinen. Vuosina 1981–1985 Annastuuna oli hyvin tuttu näky Yleisradion Tohlopin studioilla. Luottoäänittäjäksi tuli Kari Kalliolahti ja kymmeniä lauluja äänitettiin eri ohjelmiin[2]. Television puolella isoin työ oli Ans tulla Annastuuna eli Korkeemäen teksteihin perustunut viihdeohjelma (1982)[10]. Lisäksi yhtye esiintyi mm. Ajankohtaisessa kakkosessa[11] ja vuonna 1984 TV2:n ohjelmassa Suomalainen Linja 4: Kansankulttuuri ja kulttuurikansa[12] sekä OIRT-maiden konsertissa, joka radioitiin ympäri Eurooppaa ja myös televisioitiin Suomeen[13].

Radion puolella keskeisiä ohjelmia olivat Sirkka Halosen tekemä laaja ohjelma Annastuuna Korkeemäestä (1982)[14] ja Hannun ohjelma Anna Ahmatovasta (1982)[15], sekä Hannun ja Timon toimittama radiofeature Kössi Kaatrasta (1984)[16]. Kaikkien ohjelmien musiikki perustui yhtyeen säveltämiin lauluihin, ja radio lunasti valtaosan lauluista ns. kantanauhoiksi. Laulut soivat sitten monissa radion ohjelmissa. Eri projekteissa yhtyeen kokoonpano laajeni. Vakituisia vierailijoita olivat multi-instrumentalisti Lucjan Czaplicki ja pianisti Risto Hiltunen. Kaatra-projektin myötä yhtyeen jäseniksi tulivat Ippe Kätkä (lyömäsoittimet) ja Mattijussi Tolonen (virginaali, krummhornit, nokkahuilut jne.)[2].

1980-luvun lopulla Mika ja Timo innostuivat portugalilaisista fadoista ja tekivät Lissaboniin tekemiensä tutkimusmatkojensa tuloksista useita lehtijuttuja ja radio-ohjelmia[17][18][19]. Fado-kokoonpanossa Mika lauloi, Timo soitti akustista bassokitaraa, Pekka Nylundin instrumentti oli portugalilainen kitara ja Ari Salin soitti kitaraa. Tällä kokoonpanolla yhtye esitti kolme fadoa TV2:n ohjelmassa Jalat alta joulukuussa 1989[20].

Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1983 Les Annastuuna esiintyi Bretagnessa Dinardin Nuoriso ja meri -festivaalilla[21]. Yhtye esiintyi kaikkiaan 18 kertaa festivaalin aikana, ulkoilmalavojen ja pubien lisäksi radiossa ja piti konsertin kirkossa. Osassa esiintymisiä Annastuunaa vahvistivat Jukka Hynninen ja Jouni Järvelä Kulkuripojista. Suomen Pariisin suurlähetystössä ryhmä esiintyi sikäläiselle suomalaisyhteisölle[22]. Keikkoja Annastuuna teki noin 50. Tampereen konsertti 1982 Konservatorion salissa, osana kaupungin kevään konserttisarjaa, oli merkittävin[23]. Vierailevina muusikkoina soittivat nytkin konsertissa Lucjan Czaplicki (puhaltimet) ja Risto Hiltunen (piano)[24].

Genre[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annastuunan musiikin määrittely oli hankalaa. Musiikki ei ollut kansanmusiikkia, mutta eivät laulut olleet laulelmiakaan. Paavo Helistö määritteli Kaustisella 1980 yhtyeelle sen olevan nykykansanmusiikkia – käsite, jonka kehitti Jouko Blomberg 1979[1]. Ominaista Annastuunalle olivat omaperäiset sävellykset ja sovitukset sekä vaativat laulustemmat, joita sello voimakkaasti tukee. Sitaatti Paavo Helistöltä: ”Ryhmän laulajat ovat erittäin taitavia, soitinosuudet punnittuja, sävellykset poikkeuksellisen mielenkiintoisia. Voisi sanoa, että Annastuuna edustaa meillä harvinaista laulun ja musiikin lajia, hienostunutta laulelman taidetta”[23]. Projektien edetessä peruskvartettiin tuli mukaan uusia jäseniä ja vierailevia muusikoita, jolloin tyylien kirjo laajeni suomalaisesta kansanperinteestä ja koskettavasti sävelletystä laululyriikasta maailmanmusiikkia ennakoiville alueille.

Musiikkikriitikko Julius Heikkilä kirjoitti vuonna 1982 Katso-lehdessä Annastuunasta seuraavasti:

”Meidän päiviemme Annastuuna on musiikkiyhtye, korkein tavoittein operoiva kvartetti Annastuunan tuotannon hyödyntäjä, ylläpitäjä ja jalostaja. Sen sointi kuuluu jo selvästi nykykansanmusiikin piiriin, seikka, joka jakaa monesti melodiat useassa kerroksessa soiviksi vokaalisiksi harmonioiksi. Joskus melodiaa kuljettaa eteenpäin Pauli Heikkisen muhkeasti soiva sello, joskus monitaituri Lucjan Czaplickin puupuhaltimet. Kaikki musiikkinumerot ovat huolella sovitettuja, harkittuja ja tasapainoisia.”[25]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1986: Annastuuna (Annastuuna-yhtye 1979-80) (c-kasetti Otto OMK-001)
  • 2009: Annastuuna: Annastuuna (CD Alba ABACD 09)
  • 2022: Annastuuna SAUDADE Elävänä Euroopan reunoilla (Digijulkaisu Alba ABDLP 2)[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Heikkilä, Johannes ja Virtanen, Hannu: Pilven piirtä myöten, s. 217 ja 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2011.
  2. ↑ a b c d e ANNASTUUNA levyvihko Alba Records Alba.fi. Viitattu 15.9.2021. [vanhentunut linkki]
  3. ↑ Tässä tämänpäiväinen totuuteni -runomatinean käsiohjelma 4.2.1980. XII Jyväskylän Talvi 1980.
  4. ↑ Kajava, Jukka: Tärkeää – tärkeintäkö?. Helsingin Sanomat, 13.5.1980.
  5. ↑ Omituisten ihmisten seurassa. Gospel Covertajat -yhyteen CD:n levyvihko, sivu 2. Gospel Covertajat GC007 2007.
  6. ↑ Kaksi maailmaa. Useita esittäjiä, LP-levy. Suomen kristillinen ylioppilasliitto SKYLP 5 1973.
  7. ↑ Virtaranta, Pertti: Annastuuna aikanansa. SKS 1969.
  8. ↑ Mattila, Marketta: Laulu raikuu ja pihamaa kaikuu. Aamulehti, 17.7.1980.
  9. ↑ Yle: Kansanmusiikkiparaati, lehti-ilmoitus. Helsingin Sanomat, 26.10.1980.
  10. ↑ Möttölä, Marjatta: Laulujen ja loitsujen Annastuuna. Helsingin Sanomat, 24.10.1981.
  11. ↑ radio.tv-toimitus: TV2 Ajankohtainen Kakkonen. Helsingin Sanomat, 20.9.1983.
  12. ↑ radio.tv-toimitus: TV2 Suomalainen Linja 4. Helsingin Sanomat, 30.11.1984.
  13. ↑ radio.tv-toimitus: TV2 Viihdekakkonen: Tulipunaruusut. Helsingin Sanomat, 28.1.1984.
  14. ↑ radio.tv-toimitus: Annastuunan lauluja. Helsingin Sanomat, 9.11.1982.
  15. ↑ radio.tv-toimitus: Katsokaa, se hengittää. Anna Ahmatovaa sanoin ja sävelin. Helsingin Sanomat, 9.4.1982.
  16. ↑ radio.tv-toimitus: Suurina päivinä. Ohjelma Kössi Kaatrasta. Helsingin Sanomat, 27.4.1984.
  17. ↑ Ruottinen, Timo ja Leppänen, Mika: Fado. Rytmi sivut 42-49, 1/1989.
  18. ↑ Ruottinen, Timo ja Leppänen, Mika: Suuri fadoyö. Aamulehti, 23.7.1989.
  19. ↑ Radio-toimitus: Fadon suloinen kaipaus. Mika Leppänen ja Timo Ruottinen tarinoivat portugalilaisesta fado-musiikista. Helsingin Sanomat, 22.5.1989.
  20. ↑ Televisio-toimitus: Jalat alta! Musiikki ei tunne raajoja!. Helsingin Sanomat, 10.12.1989.
  21. ↑ uutistoimitus: Suomalaista kansanmusiikkia Bretagneen. Helsingin Sanomat, 18.8.1983.
  22. ↑ Teräväinen, Pentti: Tamperelaisyhtye sai ranskalaiset pitämään nykykansanmusiikista. Aamulehti, 10.9.1983.
  23. ↑ a b Konsertit keväällä 1982. Esite. Tampereen kaupungin kulttuurilautakunta.
  24. ↑ Käsiohjelma, Annastuuna-yhtye, Laulelma-ilta 13.4. klo 19.30.. Paino-S, Tampere1982.
  25. ↑ Heikkilä, Julius: Annastuuna nykyvalossa. Katso, Nro 47/1982.
  26. ↑ SAUDADE ANNASTUUNA Alba.fi. Viitattu 2.2.2022.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Annastuuna&oldid=21166457”