Ammoniumrautaoksalaatti
| Ammoniumrautaoksalaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (NH4)3[Fe(C2O4)3] |
| Moolimassa | 374,036 |
| Ulkomuoto | Vihreä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 160 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,78 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 1 kg/l (25 °C)[2] |
Ammoniumrautaoksalaatti ((NH4)3[Fe(C2O4)3]) on ammonium-, rauta- ja oksalaatti-ionien muodostama kompleksiyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa sinikopioiden valmistukseen ja alumiinin metallurgiassa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa ammoniumrautaoksalaatti on vihreää kiteistä ainetta. Yhdiste esiintyy usein kidevedellisenä trihydraattina ( (NH4)3[Fe(C2O4)3]·3H2O). Aine liukenee hyvin veteen ja on liukenematonta orgaanisiin liuottimiin. Valon vaikutuksesta yhdisteen rauta pelkistyy hapetusluvulle +II.[2][3][4]
Ammoniumrautaoksalaattia valmistetaan ammoniumoksalaatin ja rauta(III)kloridin välisellä reaktiolla[4].
Ammoniumrautaoksalaattia on käytetty sinikopioiden valmistuksessa, koska se valon vaikutuksesta reagoi ferro- tai ferriosyanidien kanssa muodostaen sinisen väriaineen. Ammoniumrautaoksalaattia käytetään myös alumiinin anodisoinnissa antamaan alumiinille kullan tai pronssin värin.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–47. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.4.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Hiroyuki Sawada & Toru Murakami: Oxalic acid, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001
- ↑ a b Wilhelm Riemenschneider & Minoru Tanifuji: Oxalic acid, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 66. Walter de Gruyter, 1994. (englanniksi)
- ↑ Charles A.Grubbs: Anodizing of aluminum. Metal Finishing, 1999, 97. vsk, nro 1, s. 476-493. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.4.2022. (englanniksi)