Albert Ortel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Albert Ortel (myös Albert Oertel) on kuvitteellinen saksalainen agentti, joka tarinassa esiintyi sveitsiläisenä kelloseppänä. Hänellä kerrottiin olleen aktiivinen rooli valmisteltaessa liittoutuneiden Scapa Flow'n tukikohtaan tekemää hyökkäystä, jossa Günther Prienin komentama sukellusvene U-47 upotti 14. lokakuuta 1939 Britannian laivaston taistelulaivan HMS Royal Oakin.

Scapa Flow

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkneysaarten pääsaarella Pomonalla sijaitsevaan Kirkwalliin ilmaantui vuonna 1927 sveitsiläinen Albert Ortel, josta tuli paikallisen kellosepän Dennis Eynhallow'n apulainen.[1] Myöhemmin Ortel avasi kaupunkiin oman kello- ja matkamuistomyymälän. Ortel oli kaupunkilaisten keskuudessa suosittu ja toisaalta hyvin kiinnostunut uudesta elinympäristöstään. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli Scapa Flow'n lahti ympäristöineen.[2] Scapa Flow'ssa sijaitsi Britannian laivastotukikohta.

Saatuaan selville, että Hoxansalmea (englanniksi Sound of Hoxa, saksaksi Hoxa Sund) suojaavaa sukellusveneverkkoa huolletaan lokakuussa 1939 Ortel lähetti asiaa koskevan viestin yhteyshenkilölleen, joka informoi asiasta tiedustelujohtaja, amiraali Wilhelm Canarista.[3] Kun sukellusvene U-47 saapui 14. lokakuuta 1939 Pomona-saaren itärannalle, Ortel, tarinassa oikeasti saksalainen kapteeni Alfred Wehring, antoi sille sovitut valomerkit ja nousi alukseen. Wehringillä oli mukanaan 12 vuoden aikana laatimansa piirrokset Scapa Flow'sta ja lähivesistöistä. Samana yönä U-47 torpedoi Royal Oakin.[4]

Tarinan havaitut ristiriidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina sukellusveneen Royal Oakin ankkuripaikalle opastaneesta vakoojasta esiintyy Curt Riessin 16. toukokuuta 1942 Saturday Evening Postissa ilmestyneessä artikkelissa "Hitler's U-Boat Espionage".[5][6][7]Tarinaa kehitteli edelleen Kurt D. Singer vuonna 1945 ilmestyneen teoksensa Spies and traitors in World War II luvussa "The Man Who Really Sank the Royal Oak".[8] Vielä 20 vuotta Riessin ensiversion jälkeen Bengtsson (1962) luonnehti episodia osoitukseksi "sekä saksalaisen vakoilijan uskomattomasta kärsivällisyydestä että hänen naapuriensa yhtä uskomattomasta naiiviudesta".[9]

Tutkijat (kuten Nigel West, Wolfgang Frank, Alexander McKee ja Gerald Snyder) ovat voineet todeta, ettei Wehringin tai Ortelin kaltaista henkilöä ole asunut saarilla väitettynä tapahtuma-aikana. Osa tarinaa on, että osoittaakseen uskollisuuttaan uudelle isänmaalleen Ortel haki Britannian kansalaisuutta ja sai sen 1932[10], mutta siitä ei ole todisteita. Ei liioin ole voitu todeta kellosepänalalla olleen Ortelin kaltaista henkilöä. Sukellusvene U-47:n miehistön jäsenet vakuuttivat vuonna 1976, ettei Royal Oakin upottamiseen johtaneessa operaatiossa ollut mukana vakoojaa.[11] Sukellusveneen käyttämä reitti ankkuripaikalle löytyi tiedustelulennoilla otettuja kuvia analysoimalla.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bengtsson, Georg V. (toim.): ”Kirkwallin kelloseppä”, Oman aikamme vakoilujuttuja I, s. 30-41. Suomentanut Seppo Harjulehto & Matti Käki. Helsinki: Otava, 1966.
  • Hayward, James: Myths and Legends of the Second World War. The History Press, 2013. ISBN 978-0-7524-5237-1. (englanniksi)
  • Konstam, Angus: Scapa Flow: The defences of Britain’s great fleet anchorage 1914–45. Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 978-1-84603-366-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Bengtsson (toim.) 1966, s. 30
  2. ↑ Bengtsson (toim.) 1966, s. 33
  3. ↑ Bengtsson (toim.) 1966, s. 37
  4. ↑ Bengtsson (toim.) 1966,s. 38-39
  5. ↑ a b Hayward 2013, luku 2, s. 3
  6. ↑ Hitler's U-Boat Espionage Artikkelin tiedot EBSCOhost Connection -palvelussa
  7. ↑ tekijän nimi muodossa Reiss ja artikkelin nimi muodossa U-Boat Espionage [5]
  8. ↑ Hayward 2013, luku 2, s. 4
  9. ↑ Bengtsson Georg V. 1962. Alkusanat, teoksessa: Bengtsson Georg V. (toim.) 1966. Oman aikamme vakoilujuttuja I, s. 7
  10. ↑ Bengtsson (toim.) 1966, s. 31
  11. ↑ Hayward 2013, luku 2, s. 6
  12. ↑ Konstam 2013, s. 49

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frank, Wolfgang: The Sea Wolves: The Story of German U-boats at War. Rinehart, 1955. (englanniksi)
  • McKee, Alexander: Black Saturday : the tragedy of the Royal Oak. London: Souvenir Press, 1959. (englanniksi)
  • Snyder, Gerald S.: The Royal Oak Disaster. Kimber, 1976. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riess, Curt: Hitler's U-Boat Espionage. Saturday Evening Post, 16.5.1942, 214. vsk, nro 46, s. 16.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Albert_Ortel&oldid=21843500”