Akrofobia
Sivulta puuttuu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Akrofobia on korkeiden paikkojen voimakas pelko, eräs fobia. Kyseessä on neuroottinen häiriö. Akrofobiikolle on ominaista korkeiden paikkojen välttäminen ja pelko putoamisesta. Henkilö saattaa myös kärsiä lentopelosta. On hyvin yksilöllistä, missä vaiheessa tätä häiriötä poteva alkaa tuntea pelkoa. Toisille jo tikapuille kiipeäminen voi olla liikaa, kun toisilla pelko alkaa vasta näkötornin huipulla tai vasta vieläkin korkeammalla. Kaikki akrofoobikot eivät kärsi lentopelosta, sillä useimmat heistä tarvitsevat jonkin visuaalisen ärsykkeen tai tiedon siitä, että he ovat korkealla, mikä laukaisee fobian. Henkilöä saattaa auttaa esimerkiksi ikkunan peittäminen lentokoneessa tai näkötornissa sekä alas katsomisen välttäminen. Myös horisonttiin keskittymällä voi huijata aivojaan. Tämän pitäisi antaa tasapainoaistille tunteen tasamaalla olosta.
Tieteelliset tahot ovat kiistelleet sitä, onko tämä fobia perinnöllistä, vai onko se alkanut siitä, että henkilö on pudonnut satuttaen itsensä ja että pelko tulisi alitajunnasta. Jälkimmäistä väitettä vahvistavat ihmisten kokemukset, jotka ovat pudonneet joskus aikuisiällä ja muistavat tapahtuman, sillä heille on tullut korkeanpaikan pelko putoamisen jälkeen joko vähäksi aikaa tai useammaksi vuodeksi. Teoriaa ei ole kuitenkaan tieteellisesti vahvistettu. Tämä fobia kuuluu niihin, joita voidaan hoitaa asteittaisella altistuksella pelkoa aiheuttavaan tilanteeseen. Näin ollen taipumus ei ehkä ole perinnöllinen. Vaikka korkeanpaikanpelkoa voidaan hoitaa asteittaisella altistuksella ja saada "potilas/toipilas" täysin oireettomaksi ohimenevän psyykkisen regressioreaktion takia tämä pelko on este joissakin ammatteissa toimimiselle, jossa joudutaan työskentelemään korkealla ja suorittamaan erittäin vaativia työtehtäviä.Psyykkinen taantumareaktio aiheuttaa huimausta, harkintakyvyn menettämistä, unohtelua ja sydämentykytystä. Oireet voivat kestää kymmenestä minuutista kahteen tuntiin. Tai mennä ohi yllättävän nopeastkin lisäksi edellä mainitut oireet voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Jos oireet esiintyvät kaikki yhdessä kyseessä on ohimenevän psyykkisen regressioreaktion äärimuoto.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Tiina Raevaara: Kuolemanpelkoa, halu hypätä vai ongelmia aistimissa? Tarinoita tieteestä, Suomen kuvalehden blogit 7.9.2011.
