Aivo- ja selkäydinkalvot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meninges-fi.svg

Aivo- ja selkäydinkalvot (lat. meninx, mater) ovat keskushermostoa sekä näköhermoja ympäröivä rakenne. Aivo- ja selkäydinkalvoja on kolme kappaletta. Sisimpänä on pehmytkalvo (lat. pia mater), joka myötäilee tarkasti aivojen ja selkäytimen pintojen muotoja. Keskimmäinen aivokalvo on lukinkalvo (lat. arachnoidea) ja uloin aivokalvo on kovakalvo (lat. dura mater), joka koostuu kahdesta eri lehdestä. Kovakalvo toimii pään alueella myös kallon luukalvona. Selkärangassa on oma luukalvonsa, jonka vuoksi selkärangan ja kovakalvon väliin jää tyhjä tila, jota kutsutaan subduraalitilaksi.

Aivokalvojen väliset tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukinkalvo kiinnittyy pehmytkalvoon sidekudospylväillä muodostaen lukinkalvonontelon eli subaraknoidaalitilan. Subaraknoidaalitila on aivo-selkäydinnesteen täyttämä. Kovakalvon ja lukinkalvon väliin jää selkärangassa subduraalitila, joka on ekstrasellulaarinesteen täyttämä ahdas ontelo. Dura materin lehtien välissä on epiduraalitila.

Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.