AN-11

AN-11 oli Ranskan kaikkein ensimmäisin ydinase.

AN-11 oli Ranskan taktisen luokan ydinase, joka otettiin käyttöön vuonna 1963. Se hyväksyttiin virallisesti 1964 Ranskan sotilasarsenaaliin. Ranska teki ensimmäisen ydinkokeensa Algerian Regganessa 1960. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun Ranska kävi samalla alueella siirtomaasotaa. AN-11:ta varten kehiteltiin oma nopea suihkupommittaja Mirage IV, jonka huippunopeus oli 2,2 Machia. Mirage IV A:n koelennot ja niitä seurannut käyttöönotto tapahtuivat jokseenkin samanaikaisesti AN-11:n käyttöön oton kanssa 1964.

Mirage IV oli ainut eurooppalainen yliäänisuihkupommittaja, joka oli tähän nimen omaiseen tehtävään suunniteltu. Toissijainen pommituskone tämän ydinaseen kuljetukseen oli Sud-Ouest SO.4050 Vautour II. Tuohon aikaan Ranska alkoi kehitellä myös ydinohjuksia. Force de Frappen kolmikantaisuuden mukaan siihen sisältyivät kiinteät maatukikohdat laukaisualustoineen ja sukellusveneohjukset. Ainakin Pierrelattessa sijaitsevassa Tricastinin ydinvoimalaitoksessa tuotettiin soveltuvaa materiaalia näihin aseisiin.

AN-11 palveli vain 5 vuotta (1963–1968). Pommeja valmistui arviolta 40 kappaletta. Sen korvasi AN-22.

Pommi oli varsin aerodynaaminen eli virtaviivainen. Pommin omamassa oli 1 500 kg ja tuhovoima 2,5-kertainen verrattuna Fat Maniin (n. 22 kT), jonka omamassa ylitti 4 500 kg. AN-11:n räjäytysvoima oli 60 kilotonnia. Vuonna 1966 tehtiin ensimmäinen pomminpudotuskoe. Pommi piti pudottaa korkealta, sillä siinä ei ollut matalalla räjäytyksen mekanismeja, kuten laskuvarjoa taikka niin sanottua lay-down -mekanismia eli viivästettyä sytytystä. AN-22 oli jo jarruvarjolla varustettu ydinpommi.

Lähteet

• https://nuclearweaponarchive.org/France/FranceArsenalDev.html
• https://www.globalsecurity.org/wmd/world/france/nuke.htm