4′33″

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

4′33″ on avantgarde-säveltäjä John Cagen teos.[1] Usein sitä kuvataan hieman virheellisesti "neljäksi ja puoleksi minuutiksi täydellistä hiljaisuutta".[1] Teoksessa on kolme osaa. Kunkin nuottien kohdalle on merkitty vain "tacet" (tyhjä). Täten teoksen pituuttakaan ei ole määritelty tarkkaan, mutta kesto perustuu osien kestojen merkintöihin. Kappaleen nimessä mainittu pituus valittiin satunnaisesti (sattumaa on myös se, että 4′33″ = 273 sekuntia, ja absoluuttinen nollapiste on –273,15 °C). Alun perin kappale sävellettiin pianolle, mutta soittimen valinta on käytännössä vapaa.

Cage sai ajatuksen vuonna 1951 käydessään kaiuttomassa huoneessa Harvardin yliopistossa. Hän kuvitteli astuvansa täysin äänettömään huoneeseen, mutta kuuli kuitenkin kaksi ääntä, korkean ja matalan.[1] Tästä hän päätteli, että kaikkialla on aina ääntä, ja tämä innoitti häntä luomaan teoksen 4′33″. Hän oli itse asiassa jo vuonna 1948 suunnitellut tekevänsä hiljaisen kappaleen Muzak-yhtiölle.

Ensimmäisen kerran teos esitettiin 29. elokuuta 1952 Woodstockissa New Yorkissa osana konserttia, jossa kuultiin modernia pianomusiikkia. Esittäjänä oli pianisti David Tudor, joka tunnettiin kokeellisen musiikin esittäjänä. Tudor istui pianon ääreen ja avasi koskettimiston kannen. Jonkin ajan jälkeen hän sulki sen, soittamatta ensimmäistäkään nuottia. Jonkin ajan jälkeen hän taas avasi kannen, ja hieman sen jälkeen sulki sen ja nousi. Esityksen idea oli nimenomaan kuunnella ympäristön ääniä: sali oli hyvin eristetty, joten ulkoa ei tullut hälyääniä, joten ainoana äänilähteinä olivat yleisö ja soittaja. Siitä huolimatta, että soittaja ei soittanut instrumenttia, tarkkaavainen kuuntelija voi kuulla ympäristön äänet.

Suomessa teos esitettiin ns. Lastenkamarikonsertissa 2. joulukuuta 1962.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Peter Gutmann: The Sounds of Silence Classical Notes. 1999. Viitattu 27.2.2009.