22. hikō sentai

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
22. hikō sentai
Toiminnassa maaliskuu 1944 - sodan loppu
Valtio  Japani
Rooli hävittäjätoiminta

22. hikō sentai oli keisarillisen Japanin armeijan ilmavoimien hävittäjäyhtymä (rykmentti), joka perustettiin maaliskuussa 1944 Fussassa.[1]

Yhtymä siirrettiin pian perustamisen jälkeen Tokion lounaispuolelle Sagamiin, mistä se siirrettiin 24. elokuuta Kiinaan Hankowiin. Yhtymän kalustona oli tuolloin 30 Nakajima Ki-84 Hayatea. Ensimmäisenä taistelutehtävänä oli 28. elokuuta hyökkäys Yochowiin, jolloin kohdattiin Kiinalais-amerikkalaisen yhdistetyn lennoston ja 23. hävittäjäryhmän Curtiss P-40N -hävittäjiä. Seuraavana päivänä yhtymä oli Hengyangin yllä ja 30. elokuuta Changshassa sekä 5. ja 7. syyskuuta Linglingissä tukemassa huhtikuussa aloitettua maavoimien hyökkäystä.[2]

Kiinasta yhtymä, jolla oli noin 20 lentokonetta, siirrettiin 2. lokakuuta takaisin Sagamiin, missä se oli tarkoitus täydentää määrävahvuuteen. Yhtymä siirrettiin vielä lokakuussa Formosan kautta Filippiineille.[2]

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän kalustona olivat koko olemassaolon ajan Nakajima Ki-84 Hayatet.[1]:

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän komentajina olivat[1]:

  • majuri Jozo Iwahashi 5. maaliskuuta - 21. syyskuuta 1944 (kuollut) [3]
  • majuri Shigeki Namba syyskuu - marraskuu 1944
  • majuri Toshi Sakagawa joulukuu 1944 (kuollut)
  • majuri Shigeo Uehara tammikuu - helmikuu 1945 (kuollut)
  • majuri Susumu Jimbo maaliskuu - toukokuu 1945 (kuollut)
  • majuri Ei-ichi Kitajima kesäkuu 1945 - sodan loppuun

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hata, Ikushiko, Izawa, Yasuho & Shores, Christopher: Japanese Army Fighter Aces 1931-45. Stackpole Military History Series. Stackpole books, 2002. ISBN 978-0-8117-1076-3. (englanniksi)
  • Sakaida, Henry: Japanese Army Air Force Aces 1937-45. 5th impression, Aircraft of the Aces #13. Osprey publishing, 2008. ISBN 978-1-85532-529-6. (englanniksi)
  • Wieliczko, Leszek A.: Nakajima Ki-84 Hayate. Monographs #53. Kagero, 2013. ISBN 978-83-62878-87-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hata et al 2002 s. 122-123
  2. a b Wieliczko 2013 s. 24
  3. Sakaida 2008 s. 13-14