120 mm/45 type 3
| 120 mm/45 type 3 | |
|---|---|
 |
|
| Aseen tyyppi |
laivatykki rannikkotykki |
| Alkuperämaa |
 Japani |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 1918-1945 |
| Valtion käytössä |
Japani |
| Sodissa |
Ensimmäinen maailmansota Toinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Suunniteltu | 1914 |
| Eri versiot | 120 mm/45 type 11 |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 3 000 kg |
| Pituus | 5,550 m |
| Piipun pituus | 5,4 m |
| Kaliiperi | 120 mm |
| Toimintatapa | manuaali |
| Tulinopeus | 5 - 6 ls/min |
| Lähtönopeus | 825 m/s |
| Maksimikantama | 15 000 m |
120 mm/45 type 3 oli keisarillisen Japanin laivaston keskiraskas laiva- ja rannikkotykki, joka oli palveluskäytössä ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Sitä asennettiin hävittäjiin ja sukellusveneisiin. Mallinimessä oleva type 3 merkitsee kuvaa Welin-sulun käyttöönottoa.
Tykki oli paranneltu japanilainen versio brittiläisestä Elswick Orndance Companyn suunnittelemista ja valmistamista QF 4,7 tuuman Mk I-IV -tykeistä, joita oli aiemmin valmistettu Japanissa lisenssillä tyypin 41 tykkinä. Tykkiä ei pidä samaistaa 120 mm tyypin 3 ilmatorjuntatykkiin, joka oli käytössä keisarillisen Japanin maajoukoilla vuodesta 1943.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ase suunniteltiin vuonna 1914 ja se oli pääaseena yksiputkisena asennuksena Kawakaze-, Momi-, Minekaze-, Wakatake-, Kamikaze- ja Mutsuki-luokkien hävittäjillä. Ase suunniteltiin uudelleen metristä järjestelmää käyttäväksi 5. lokakuuta 1917. Se suunniteltiin vuonna 1922 käyttämään lyhyempää putkea sekä paranneltua lukkoa, jolloin tykki nimettiin tyypin 11 aseeksi. Paranneltua tykkiä asennettiin sukellusveneisiin sekä Chidori- ja Otori-luokkien torpedoveneisiin.
Ammukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsinladattavassa tykissä käytettiin 20,3 kilogramman räjähdekranaatteja ja valaisukranaatteja. Vuoden 1943 jälkeen käytössä oli myös sukellusveneentorjuntakranaatti.
