Ero sivun ”Kätköpistiäiset” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Puhelinversion bugit...
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
hieman laajennusta, kätkö- ja loispistiäiset voisi ehkä jakaa kahdeksi artikkeliksi
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Rhyssa_persuasoria.jpg|thumb|300px|''[[Rhyssa persuasoria]]'' -porapistiäinen munimassa puunrungon sisällä elävään toukkaan.]]
[[Kuva:Rhyssa_persuasoria.jpg|thumb|300px|[[Aitoporapistiäinen]] (''Rhyssa persuasoria'') munimassa puunrungon sisällä elävään toukkaan.]]
'''Kätköpistiäiset''' (Parasitica) on [[hoikkatyviset|hoikkatyvisten]] alalahkoon kuuluva [[pistiäiset|pistiäisryhmä]].<ref name="laji.fi">{{Verkkoviite | Osoite = https://laji.fi/taxon/MX.53685?showTree=true| Nimeke = Kätköpistiäiset – Parasitica| Tekijä = | Julkaisu = Suomen Lajitietokeskus| Ajankohta = | Viitattu = 28.12.2023}}</ref> Se sisältää kaikki hoikkatyviset, jotka eivät kuulu [[Myrkkypistiäiset|myrkkypistiäisiin]] (Aculeata).<ref name="Várkonyi2019">Várkonyi, Gergely et al.: Kätköpistiäiset. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Hyvärinen, Esko et al. (toim.)| Nimeke = Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019| Vuosi = 2019| Sivu = 439| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus| Isbn = 978-952-11-4974-0| www = https://www.researchgate.net/publication/333405555| Viitattu = 28.12.2023}}</ref> Koska myrkkypistiäiset ovat kehittyneet kätköpistiäisistä, on kätköpistiäisten ryhmä [[Parafyleettinen ryhmä|parafyleettinen]] eli epäluonnollinen.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Davis, Robert B. & Baldauf, Sandra L. & Mayhew, Peter J.|Otsikko=The origins of species richness in the Hymenoptera: insights from a family-level supertree|Julkaisu=BMC Evolutionary Biology|Ajankohta=27.4.2010|Vuosikerta=10|Numero=1|Sivut=109|Doi=10.1186/1471-2148-10-109|Issn=1471-2148|www=https://bmcecolevol.biomedcentral.com/articles/10.1186/1471-2148-10-109|Viitattu=28.12.2023|Kieli={{en}}}}</ref> [[Suomen Lajitietokeskus|Suomen Lajitietokeskuksen]] luokittelussa kätköpistiäiset ryhmitetään silti omaksi [[taksoni]]kseen, joka on tasoltaan osalahko.<ref name="laji.fi" />
'''Loispistiäiset''' (Parasitica) on [[hoikkatyviset|hoikkatyvisten]] alalahkoon kuuluva [[pistiäiset|pistiäisryhmä]]. Ryhmällä ei ole varsinaista taksonomista asemaa vaan yhdistävänä tekijänä on pelkästään näiden pistiäisten tapa munia munansa toiseen eläimeen, tavallisesti hyönteisen [[toukka]]an, jonka pistiäisen oma toukka kuoriuduttuaan syö elävältä. Monia loispistiäisiä käytetään apuna myrkyttömässä tuholaistorjunnassa.


Kätköpistiäisistä on joskus käytetty nimitystä '''loispistiäiset'''.<ref name="Várkonyi2019" /><ref name="Mikkola123">Mikkola (päätoim.) 1989, s. 123</ref> Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, koska kaikki kätköpistiäiset eivät ole loisia, eivätkä kaikki loisina kehittyvät pistiäiset ole kätköpistiäisiä.<ref name="Várkonyi2019" /> Ekologisessa mielessä esimerkiksi [[loissahapistiäiset]] (Orussidae) ovat loispistiäisiä, vaikka ne eivät kuulu kätköpistiäisiin eivätkä ylipäätään hoikkatyvisiin.<ref name="Várkonyi2019" /><ref>Várkonyi 2016, s. 86–87</ref> Vanhemmissa lähteissä loispistiäiset-termiä on käytetty myös yhden kätköpistiäisten yläheimon ([[Ahmaspistiäismäiset|Ichneumonoidea]]) tai heimon ([[Ahmaspistiäiset|Ichneumonidae]]) suomenkielisenä nimenä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Huhta, Veikko (päätoim.)| Nimeke = Suomen eläimet. 5| Vuosi = 1986| Sivu = 320| Julkaisupaikka = Espoo| Julkaisija = Weilin + Göös| Isbn = 951-35-2734-4}}</ref><ref>Kaaro, Jani: Hyönteiset ja selkärangattomat. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suuri suomalainen luonto-opas| Vuosi = 2007| Sivu = 340| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Isbn = 978-951-1-18427-0}}</ref>
⚫
Loispistiäisiin on perinteisesti luettu seuraavat yläheimot:


Monia kätköpistiäisiä käytetään apuna myrkyttömässä tuholaistorjunnassa.{{Lähde}}
⚫
*[[Nysäpistiäismäiset]] Ceraphronoidea
⚫
*[[Äkämäpistiäiset|Äkämäpistiäismäiset]] Cynipoidea
⚫
*[[Torakkapistiäismäiset]] Evanioidea
⚫
*[[Kiilupistiäiset]] Chalcidoidea
*[[Loispistiäismäiset]] eli ahmaspistiäismäiset Ichneumonoidea
⚫
*[[Megalyroidea]]
⚫
*[[Paljepistiäinen]] Mymarommatoidea
⚫
*[[Litupistiäismäiset]] Platygastroidea
⚫
*[[Keripistiäismäiset]] Proctotrupoidea
⚫
*[[Serphitoidea]] (tunnetaan vain fossiiliaineistosta)
⚫
*[[Kruunupistiäismäiset]] Stephanoidea
⚫
*[[Alvepistiäismäiset]] Trigonaloidea


== Elintavat ==
Kaikki näihin heimoihin lukeutuvat pistiäiset eivät loisi. Toisaalta on loisina eläviä pistiäislajeja, jotka eivät sisälly luettelon heimoihin.
=== Parasitoidismi ===
Useimpia kätköpistiäisiä yhdistää niiden toukkavaiheessa esiintyvä [[parasitoidi]]smi.<ref name="Várkonyi2019" /> Se muistuttaa varsinaista [[loisinta]]a, mutta parasitoidi tappaa isäntänsä syömällä sen elävältä.<ref name="Várkonyi2019" /><ref name="Mikkola123" /> Parasitoideina elävien kätköpistiäistoukkien isäntiä ovat [[hyönteiset]] ja [[hämähäkkieläimet]].<ref name="Várkonyi2019" /> Aikuinen kätköpistiäisnaaras etsii isännän, jonka sisälle, päälle tai läheisyyteen se laskee munansa. Munista kuoriutuu yksi tai useampi toukka, joka alkaa syödä isäntäänsä. Isännän sisällä kehittyvät toukat ovat sisäloisia, ulkopuolella kehittyvät ulkoloisia.<ref name="Mikkola123" />


Kätköpistiäisten evoluutiossa ulkoloiset kehittyivät ensin.<ref name="Várkonyi88">Várkonyi 2016, s. 88</ref> Tässä menetelmässä naaraspistiäinen lamauttaa isännän pysyvästi, ja loistoukka syö isännän ulkopuolelta tekemällä sen ihoon haavoja.<ref name="Mikkola123" /><ref name="Várkonyi88" /> Menetelmä toimii etenkin, jos isäntä on piilossa esimerkiksi puun suojassa.<ref name="Várkonyi88" /> Sisäloisinta kehittyi, kun jotkin kätköpistiäiset alkoivat käyttää paljaana eläviä loisia. Kun isäntä ei olekaan piilossa, sen pysyvä lamauttaminen jättää toukankin alttiiksi pedoille. Siksi kehittyi kätköpistiäisiä, jotka munivat isännän sisään ja lamauttavat isännän vain muninnan ajaksi.<ref name="Várkonyi91–92">Várkonyi 2016, s. 91–92</ref>


Sisäloisinnassa on etuna se, että loisittu isäntä voi jatkaa kasvuaan ja tarjota siten vakaamman ravinnonlähteen loiselle.<ref name="Várkonyi91–92" /> Toisaalta on myös sisäloisia, jotka elävät munissa ja koteloissa, jotka eivät kasva.<ref name="Mikkola123–124">Mikkola (päätoim.) 1989, s. 123–124</ref> Sisäloisilla on riesanaan isännän immuunijärjestelmä. Muninnan yhteydessä naaraasta siirtyy kuitenkin isäntään viruksia, jotka heikentävät sen immuunipuolustusta ja siten mahdollistavat loistoukan kehityksen.<ref name="Várkonyi93">Várkonyi 2016, s. 93</ref> Lisäksi naaraan erittämät myrkyt voivat muuttaa isännän fysiologisia toimintoja, kuten kasvua, lisääntymistä ja käyttäytymistä.<ref name="Mikkola125–126">Mikkola (päätoim.) 1989, s. 125–126</ref>
== Aiheesta muualla ==

*[https://laji.fi/taxon/MX.53685 Laji.fi: Kätköpistiäiset (''Parasitica'')]
Loisinnan alussa kätköpistiäisen toukka ei vielä aiheuta suurta vahinkoa isännälleen, mutta lopulta se tuhoaa isännän elintärkeät toiminnot ja aiheuttaa sen kuoleman. Toukka koteloituu joko isännän jäänteisiin tai isännän ulkopuolelle.<ref name="Mikkola123" /> Parasitoidit loisivat vain osan elinkierrostaan; aikuiset loispistiäiset eivät loisi vaan esimerkiksi imevät kukkien mettä.<ref>Várkonyi 2016, s. 83</ref>

=== Kasvinsyönti ===
Jotkin kätköpistiäiset ovat palanneet kasvinsyöntiin, joka on pistiäisten alkuperäinen ravinnonhankintamuoto. Esimerkiksi [[äkämäpistiäiset]] (Cynipidae) munivat kasveihin, missä kehittyvien toukkien sylki aiheuttaa kasvien kasvaimia eli [[Äkämä|äkämiä]]. Toukka kehittyy äkämässä ja saa siitä ravintonsa.<ref name="Várkonyi93" />

== Yläheimot ==
⚫
Kätköpistiäisiin on perinteisesti luettu seuraavat yläheimot:

⚫
* [[Nysäpistiäismäiset]] Ceraphronoidea
⚫
* [[Äkämäpistiäiset|Äkämäpistiäismäiset]] Cynipoidea
⚫
* [[Torakkapistiäismäiset]] Evanioidea
⚫
* [[Kiilupistiäiset]] Chalcidoidea
* [[Ahmaspistiäismäiset]] Ichneumonoidea
⚫
* [[Megalyroidea]]
⚫
* [[Paljepistiäismäiset]] Mymarommatoidea
⚫
* [[Litupistiäismäiset]] Platygastroidea
⚫
* [[Keripistiäismäiset]] Proctotrupoidea
⚫
* [[Serphitoidea]] (tunnetaan vain fossiiliaineistosta)
⚫
* [[Kruunupistiäismäiset]] Stephanoidea
⚫
* [[Alvepistiäismäiset]] Trigonaloidea

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Mikkola, Kauri (päätoim.)| Nimeke = Maailman eläimet. Selkärangattomat| Vuosi = 1989| Sivu = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Tammi| Isbn = 951-30-6534-0}}
* Várkonyi, Gergely: Piilosilla lahopuussa. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Hallanaro, Eeva-Liisa et al. (toim.)| Nimeke = Metsän salainen elämä| Vuosi = 2016| Sivu = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Gaudeamus| Isbn = 978-952-495-398-6}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet}}


[[Luokka:Hoikkatyviset]]
[[Luokka:Hoikkatyviset]]

Versio 28. joulukuuta 2023 kello 20.56

Aitoporapistiäinen (Rhyssa persuasoria) munimassa puunrungon sisällä elävään toukkaan.

Kätköpistiäiset (Parasitica) on hoikkatyvisten alalahkoon kuuluva pistiäisryhmä.[1] Se sisältää kaikki hoikkatyviset, jotka eivät kuulu myrkkypistiäisiin (Aculeata).[2] Koska myrkkypistiäiset ovat kehittyneet kätköpistiäisistä, on kätköpistiäisten ryhmä parafyleettinen eli epäluonnollinen.[3] Suomen Lajitietokeskuksen luokittelussa kätköpistiäiset ryhmitetään silti omaksi taksonikseen, joka on tasoltaan osalahko.[1]

Kätköpistiäisistä on joskus käytetty nimitystä loispistiäiset.[2][4] Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, koska kaikki kätköpistiäiset eivät ole loisia, eivätkä kaikki loisina kehittyvät pistiäiset ole kätköpistiäisiä.[2] Ekologisessa mielessä esimerkiksi loissahapistiäiset (Orussidae) ovat loispistiäisiä, vaikka ne eivät kuulu kätköpistiäisiin eivätkä ylipäätään hoikkatyvisiin.[2][5] Vanhemmissa lähteissä loispistiäiset-termiä on käytetty myös yhden kätköpistiäisten yläheimon (Ichneumonoidea) tai heimon (Ichneumonidae) suomenkielisenä nimenä.[6][7]

Monia kätköpistiäisiä käytetään apuna myrkyttömässä tuholaistorjunnassa.lähde?

Elintavat

Parasitoidismi

Useimpia kätköpistiäisiä yhdistää niiden toukkavaiheessa esiintyvä parasitoidismi.[2] Se muistuttaa varsinaista loisintaa, mutta parasitoidi tappaa isäntänsä syömällä sen elävältä.[2][4] Parasitoideina elävien kätköpistiäistoukkien isäntiä ovat hyönteiset ja hämähäkkieläimet.[2] Aikuinen kätköpistiäisnaaras etsii isännän, jonka sisälle, päälle tai läheisyyteen se laskee munansa. Munista kuoriutuu yksi tai useampi toukka, joka alkaa syödä isäntäänsä. Isännän sisällä kehittyvät toukat ovat sisäloisia, ulkopuolella kehittyvät ulkoloisia.[4]

Kätköpistiäisten evoluutiossa ulkoloiset kehittyivät ensin.[8] Tässä menetelmässä naaraspistiäinen lamauttaa isännän pysyvästi, ja loistoukka syö isännän ulkopuolelta tekemällä sen ihoon haavoja.[4][8] Menetelmä toimii etenkin, jos isäntä on piilossa esimerkiksi puun suojassa.[8] Sisäloisinta kehittyi, kun jotkin kätköpistiäiset alkoivat käyttää paljaana eläviä loisia. Kun isäntä ei olekaan piilossa, sen pysyvä lamauttaminen jättää toukankin alttiiksi pedoille. Siksi kehittyi kätköpistiäisiä, jotka munivat isännän sisään ja lamauttavat isännän vain muninnan ajaksi.[9]

Sisäloisinnassa on etuna se, että loisittu isäntä voi jatkaa kasvuaan ja tarjota siten vakaamman ravinnonlähteen loiselle.[9] Toisaalta on myös sisäloisia, jotka elävät munissa ja koteloissa, jotka eivät kasva.[10] Sisäloisilla on riesanaan isännän immuunijärjestelmä. Muninnan yhteydessä naaraasta siirtyy kuitenkin isäntään viruksia, jotka heikentävät sen immuunipuolustusta ja siten mahdollistavat loistoukan kehityksen.[11] Lisäksi naaraan erittämät myrkyt voivat muuttaa isännän fysiologisia toimintoja, kuten kasvua, lisääntymistä ja käyttäytymistä.[12]

Loisinnan alussa kätköpistiäisen toukka ei vielä aiheuta suurta vahinkoa isännälleen, mutta lopulta se tuhoaa isännän elintärkeät toiminnot ja aiheuttaa sen kuoleman. Toukka koteloituu joko isännän jäänteisiin tai isännän ulkopuolelle.[4] Parasitoidit loisivat vain osan elinkierrostaan; aikuiset loispistiäiset eivät loisi vaan esimerkiksi imevät kukkien mettä.[13]

Kasvinsyönti

Jotkin kätköpistiäiset ovat palanneet kasvinsyöntiin, joka on pistiäisten alkuperäinen ravinnonhankintamuoto. Esimerkiksi äkämäpistiäiset (Cynipidae) munivat kasveihin, missä kehittyvien toukkien sylki aiheuttaa kasvien kasvaimia eli äkämiä. Toukka kehittyy äkämässä ja saa siitä ravintonsa.[11]

Yläheimot

Kätköpistiäisiin on perinteisesti luettu seuraavat yläheimot:

Lähteet

  • Mikkola, Kauri (päätoim.): Maailman eläimet. Selkärangattomat. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-6534-0.
  • Várkonyi, Gergely: Piilosilla lahopuussa. Teoksessa Hallanaro, Eeva-Liisa et al. (toim.): Metsän salainen elämä. Helsinki: Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-398-6.

Viitteet

  1. ↑ a b Kätköpistiäiset – Parasitica Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 28.12.2023.
  2. ↑ a b c d e f g Várkonyi, Gergely et al.: Kätköpistiäiset. Teoksessa Hyvärinen, Esko et al. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 439. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.12.2023).
  3. ↑ Davis, Robert B. & Baldauf, Sandra L. & Mayhew, Peter J.: The origins of species richness in the Hymenoptera: insights from a family-level supertree. BMC Evolutionary Biology, 27.4.2010, 10. vsk, nro 1, s. 109. doi:10.1186/1471-2148-10-109. ISSN 1471-2148. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.12.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Mikkola (päätoim.) 1989, s. 123
  5. ↑ Várkonyi 2016, s. 86–87
  6. ↑ Huhta, Veikko (päätoim.): Suomen eläimet. 5, s. 320. Espoo: Weilin + Göös, 1986. ISBN 951-35-2734-4.
  7. ↑ Kaaro, Jani: Hyönteiset ja selkärangattomat. Teoksessa Suuri suomalainen luonto-opas, s. 340. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18427-0.
  8. ↑ a b c Várkonyi 2016, s. 88
  9. ↑ a b Várkonyi 2016, s. 91–92
  10. ↑ Mikkola (päätoim.) 1989, s. 123–124
  11. ↑ a b Várkonyi 2016, s. 93
  12. ↑ Mikkola (päätoim.) 1989, s. 125–126
  13. ↑ Várkonyi 2016, s. 83
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kätköpistiäiset&oldid=22075187”