Lihan terveysvaikutukset

Tämä artikkeli kertoo lihan syönnin terveysvaikutuksista ihmisellä.

Liha sisältää muun muassa runsaasti hyvälaatuista proteiinia, A- ja B-vitamiineja sekä hyvin imeytyvää rautaa. Vuonna 2014 laadituissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan kuitenkin, että sekä prosessoidun että punaisen lihan kulutus rajoitettaisiin terveyssyistä yhteensä puoleen kiloon kypsiä lihajalosteita ja lihaa viikossa, mika vastaa 700–750 grammaa raakaa lihaa. Perusteluna oli se, että väestöseurantatutkimuksissa on havaittu, että vähemmän lihaa syövillä on hiukan pienempi kuolleisuus, ja että paljon prosessoitua punaista lihaa syövillä esiintyy hiukan enemmän sydän- ja verisuonitauteja, paksusuolensyöpää ja tyypin 2 diabetesta kuin niitä vähän syövillä. Kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi kuitenkin vuonna 2019 tutkimuksen, jonka mukaan punaisen ja prosessoidun lihan kulutuksen ja sairauksien välillä havaittu yhteys on niin heikko, että se selittyy todennäköisesti muulla tavalla kuin syy-seuraussuhteella.

Tutkimuksia

Maaeläinten lihaa syövät elävät kauemmin kuin ne, jotka eivät syö mitään lihaa. Tämä johtunee siitä, että maaeläinten liha sisältää ihmiselle tarpeellista proteiinia, rautaa ja sinkkiä sekä monia B-ryhmän vitamiineja. Lihaa syövillä esiintyy myös 17 prosenttia vähemmän aivohalvauksia, vaikka he ovat lihavampia ja heillä on korkeampi verenpaine ja suuremmat kolesteroliarvot kuin niillä, jotka eivät syö lihaa. Vuonna 2013 julkaistussa laajassa väestötutkimuksessa havaittiin, että broilerin tai kalkkunan lihan syöminen alentaa kuolemanriskiä tehokkaimmin, sillä riski on pienimmillään niillä, jotka syövät päivittäin keskimäärin 20-80 grammaa edellä mainituista eläimistä peräisin olevaa lihaa. Muuta lihaa kannattaa syödä lisäksi 10-80 grammaa päivässä.

Lihaa syövillä esiintyy Iso-Britanniassa vuonna 2009 julkaistun väestötutkimuksen mukaan lähes 30 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää mutta 12 prosenttia enemmän muita syöpiä kuin niillä, jotka eivät syö lihaa.

Punaisen lihan syöminen korreloi vuonna 2021 julkaistun 500 000 hengen brittiläisessä väestöreurantatutkimuksessa Alzheimerin taudin pienempään esiintyvyyteen siten, että punaisen lihan nauttiminen näyttäisi vähentävän sairastumisriskiä 30 prosentilla jokaista päivittäin nautittua 50 grammaa kohden. Sen sijaan lihajalosteiden eli teollisten lihavalmisteiden nauttiminen korreloi taudin esiintyvyyden kanssa positiivisesti siten, että niiden nauttiminen näyttäisi lisäävän sairastumisriskiä yli 50 prosentilla jokaista päivittäin nautittua 25 grammaa kohden. Niin ikään vuonna 2019 julkaistussa myöhäiskeski-ikäisiä ja vanhuksia koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että jokainen yhteenlaskettu annos punaista tai teollisesti prosessoitua lihaa korreloi keskimäärin 10 prosentin suuruisen kuolleisuuden lisäyksen kanssa, pois lukien siipikarjan prosessoimaton liha, joka korreloi noin 14 prosenttia pienemmän kuolleisuuden kanssa. Tuloksesta oltiin kuitenkin poistettu margariininkäytön, diabeteksen, korkean verenpaineen ja ylipainon vaikutus kuolleisuuteen.

Lihajalosteiden säilyvyyttä on yleensä parannettu savustamalla ja/tai lisäämällä niihin muitakin säilyvyyttä parantavia aineita kuin suolaa. Esimerkiksi valmismarinoidut lihasuikaleet saattavat sisältää jopa 16 erilaista lisäainetta, joita epäillään syyllisiksi niiden haitallisiin terveysvaikutuksiin. Suurin osa suomalaisesta broilerinlihasta myydään teollisesti marinoituna.

Vuonna 2019 ilmestyneessä suomalaistutkimuksessa havaittiin, että siinä väestöneljänneksessä, joka nauttii eniten kananmunan ja lihan kaltaisia paljon fosfatidyylikoliinia sisältäviä ruoka-aineita, esiintyy 28 prosenttia vähemmän dementiaa kuin siinä neljänneksessä, joka nauttii niitä vähiten.

Niillä, jotka syövät kalanlihaa maaeläinten lihan ja siitä valmistettujen lihajalosteiden sijaan, esiintyy vuonna 2014 julkaistun brittiläisen väestöseurantatutkimuksen mukaan 13 prosenttia muita vähemmän sydän- ja verisuonitauteja ja vuonna 2015 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 43 prosenttia tavallista vähemmän suolistosyöpiä.

Yhdysvaltalainen hampurilainen

Vuonna 2020 julkaistun väestötutkimuksen mukaan sillä viidenneksellä yhdysvaltalaisia miehiä, joka nauttii useimmin (teollisesti prosessoimatonta) punaista lihaa sisältävän aterian, hampurilaisen tai vastaavaa, esiintyy 24 prosenttia enemmän sydäninfarkteja kuin sillä viidenneksellä, joka nauttii kaikkein harvimmin punaista lihaa sisältäviä aterioita tai välipaloja. Niillä, jotka nauttivat päivittäin valkoista kalanlihaa sisältävää ruokaa, esiintyy jopa 54 prosenttia enemmän sydänkohtauksia kuin niillä, jotka syövät sen sijaan punaista lihaa sisältävää ruokaa. Tummaa kalanlihaa sisältäviä ruokia nauttivilla esiintyi 2000-luvulla kuitenkin jopa 46 prosenttia vähemmän sydänkohtauksia. Tumman kalanlihan nauttiminen ennen 2000-lukua sitävastoin lisäsi sydänkohtauksia. Ilmiö saattaa selittyä valkoisen kalanlihan osalta sillä, että sitä nautitaan nykyisin usein leivitettyjen kalapuikkojen kaltaisena teollisena valmisruokana. Tutkimuksessa ei selvitetty kulutusmääriä eikä riski kasvanut punaista lihaa sisältävien ateroiden osalta myöskään lineaarisesti syömiskertojen lisääntyessä.

Vuonna 2017 julkaistussa brittitutkimusessa havaittiin, että naisilla, joiden keskimääräinen punaisen lihan kulutus oli alle 40 grammaa päivässä, esiintyi muita enemmän liian alhaisia sinkin, raudan, B12-vitamiinin ja kaliumin tasoja.

Australialaisen tutkijan Anthony McMichaelin mukaan köyhien maiden kansanterveys paranisi, jos niiden asukkaat voisivat kasvattaa lihankulutustaan kohti 90 gramman päiväannosta. Eläinperäisen ravinnon liian pieni osuus pieni- ja keskituloisissa maissa aiheuttaa muun muassa pienikasvuisuutta ja kognitiivisen kehityksen häiriöitä.

Valmismarinoidun lihan, makkaran, kinkun, pekonin ja muiden teollisten lihavalmisteiden käytöllä ei ole kuolleisuutta alentavaa vaikutusta, vaan niiden runsas käyttö päin vastoin lisää kuolemanriskiä. Lihajalosteiden 20 gramman ylittävä päivittäiskäyttö lisää 3 prosentilla riskiä kuolla muuta väestöä nuorempana aina 30 grammaan asti, kun muut terveyteen vaikuttavat tekijät pyritään ottamaan huomioon. Jos lihajalosteita nauttii 40-80 grammaa päivässä, riski on 10 prosenttia suurempi ja jos määrä nousee 80-160 grammaan, riski kasvaa 20 prosenttiin. Ylimääräiset kuolemat johtuvat etenkin sydän- ja verenkiertoelinten sairauksista ja syövistä. Monet kansalliset terveyssuositukset kehottavatkin ihmisiä rajoittamaan lihajalosteiden käyttöä.

Vuonna 2010 julkaistussa yhdysvaltalaisessa metatutkimuksessa, joka kattoi yhteensä 20 tutkimusta ja 1 218 380 koehenkilöä, havaittiin lihajalosteiden käytön lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen riskiä, pois lukien aivohalvauksen riski. Myös vuonna 2014 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa, jossa oli mukana 37 000 miestä, havaittiin että lihajalosteet lisäsivät sydämen vajaatoiminnan riskiä.

WHO luokitteli pari vuotta sitten lihajalosteet samaan haitallisuusluokkaan kuin tupakan tai asbestin. Luokitus tarkoittaa sitä, että on olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että makkarat ja muut teollisesti säilötyt lihatuotteet lisäävät terveysriskejä, mutta se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi makkaran syönti olisi terveydelle yhtä vaarallista kuin tupakointi.

40-65-vuotiailla naisilla tehdyssä vuonna 2010 julkaistussa ranskalaistutkimuksessa havaittiin, että erittäin runsas kalan ja lihan nauttiminen lisää riskiä sairastua haavaiseen paksusuolen tulehdukseen.

Vuonna 2010 julkaistussa yhdysvaltalaisessa metatutkimuksessa, joka kattoi yhteensä 20 tutkimusta ja 1 218 380 koehenkilöä ei havaittu, että muu kuin teollisesti säilötty liha olisi lisännyt sydän- ja verisuonisairauksien tai diabeteksen riskiä. Myöskään vuonna 2014 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa, jossa oli mukana 37 000 miestä, ei havaittu sydämen vajaatoiominnan riskin lisääntymistä. WHO:n kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC luokitteli näistä tuloksista huolimatta muun kuin broilerin ja kalkkunan lihan "todennäköisesti syöpää aiheuttaviksi". Myös Ruotsin ravintosuositukseen lisättiin kehotus rajoittaa naudan- ja sianlihan käyttö korkeintaan 43 grammaan päivässä.

Broilerinlihan hieman suuremman kuolleisuutta laskevan vaikutuksen on ajateltu johtuvan osaksi siitä, että tummemmassa lihassa on enemmän rautaa kuin vaaleammassa. Ravinnon liian suuri rautapitoisuus saattaa lisätä paksusuolen syövän riskiä sen vuoksi, että rauta muodostaa paksusuolessa vapaita radikaaleja. Jos liha kypsennetään kovassa lämmössä paistamalla tai grillaamalla, sen pintaan muodostuu jonkin verran heterosyklisiä amiineja ja polyaromaattisia hiilivetyjä, jotka ovat syöpävaarallisia aineita. Broileriin ei liity yhtä usein tällaista riskiä, koska ihmisillä on tapana käyttää muuta lihaa grillaamiseen..

Muun kuin broilerin ja kalkkunan lihan syönnin tiedetään lisäävän syöpäriskiä myös tietyntyyppisten hiirten ruuansulatuselimistössä. Kyseisten hiirten immuunipuolustusjärjestelmä hyökkää erästä punaisesta lihasta löytyvää sokeria vastaan, mikä aiheuttaa niillä syövälle altistavan tulehdusreaktion.

Vuonna 2015 julkaistun laajan tutkimuksen mukaan paljon nahatonta broilerinlihaa syövät ovat usein tavallista hoikempia. Paljon punaista lihaa syövät ovat usein tavallista lihavampia etenkin, jos he nauttivat sen kanssa paljon verensokeria nopeasti nostavia ruoka-aineita. Ne, jotka nauttivat liha-aterialla tärkkelyksen sijaan esimerkiksi vihanneksia, ovat puolestaan keskimääräistä hoikempia..

Vuonna 2019 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että niillä jotka lisäsivät päivittäin nauttimansa teollisesti prosessoidun sekä prosessoimattoman punaisen lihan yhteismäärää puolikkaalla tai vielä isommalla annoksella oli 10 prosenttia suurempi kuolleisuus verrattun niihin, jotka lisäsivät kulutusta alle puolikkaalla annoksella. Kulutuksen pienentäminen ei kuitenkaan vähentänyt kuolleisuutta. Puolikas annos tarkoitti 43 grammaa, jos kyseessä oli pelkästään punainen liha, mutta vain 13-28 grammaa, jos kyseessä oli pelkästään prosessoitu punainen liha. Tutkimusaineistona käytettiin naisten osalta vuosina 1986–2010 suoritettua Nurses’ Health Study -tutkimusta ja miesten osalta vuosina 1986-2006 suoritettua Health Professionals Follow-up Study -tutkimusta.