Ero sivun ”Hafnium(IV)oksidi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: {{Yhdiste | nimi = Hafnium(IV)oksidi | kuva = Hafnium(IV) oxide.jpg | cas = 12055-23-1 | kaava = HfO<sub>2</sub> | moo...
(ei mitään eroa)

Versio 3. joulukuuta 2020 kello 16.48

Hafnium(IV)oksidi
Tunnisteet
CAS-numero 12055-23-1
PubChem CID 292779
Ominaisuudet
Molekyylikaava HfO2
Moolimassa 210,49
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 2800 °C[1]
Kiehumispiste 5400 °C[1]
Tiheys 9,68 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Hafnium(IV)oksidi (HfO2) eli hafniumdioksidi tai hafnia on hafnium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään erikoislajien ja hafniumyhdisteiden valmistukseen, ydintekniikassa ja elektroniikassa.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa hafnium(IV)oksidi on valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteellä on useita kidemuotoja, eli se on polymorfista. Huoneenlämpötilassa stabiilein muoto on alkeiskopiltaan monokliininen ja muuttuu kuumennettaessa 1 700 °C:n lämpötilaan tetragonaaliseksi ja edelleen kuutiolliseksi noin 2 600 °C:n lämpötilassa. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee eräisiin kuumiin väkeviin happoihin esimerkiksi vetyfluoridin ja väkeviin vahvoihin emäsliuoksiin. Hafnium(IV)oksidilla on suuri dielektrinen vakio.[2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö

Hafnium(IV)oksidia voidaan valmistaa kuumentamalla metallista hafniumia happivirrassa 400 °C:n lämpötilassa. Sitä muodostuu myös kuumennettaessa useita hafniumyhdisteitä.[2][3][4]

Hf + O2 → HfO2

Hafnium(IV)oksidilla on suuri taitekerroin, jonka vuoksi sitä käytetään erikoislasien valmistukseen. Yhdisteestä valmistetaan myös muita hafniumyhdisteitä kuten hafnium(IV)kloridia.[2][3][4] Yhdisteen korkean dielektrisen vakion vuoksi sitä käytetään porttioksidina kondensaattoreissa piidioksidin sijaan ja metallioksidipuolijohdekanavatransistorien valmistamiseen.[5][6]

Lähteet

  1. a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–66. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2020). (englanniksi)
  2. a b c Ralph H. Nielsen: Hafnium and Hafnium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
  3. a b c Ralph H. Nielsen & Gerhard Wilfing: Hafnium and Hafnium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. (englanniksi)
  4. a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 334–335. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
  5. a b T.S.S. Dikshith: Hazardous Chemicals, s. 219. CRC Press, 2013. ISBN 9781439878200. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2020). (englanniksi)
  6. Serge Oktyabrsky, Peide Ye: Fundamentals of III-V Semiconductor MOSFETs, s. 51. Springer, 2010. ISBN 978-1-4419-1546-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2020). (englanniksi)