Ero sivun ”Hafnium(IV)oksidi” versioiden välillä
(ei mitään eroa)
|
Versio 3. joulukuuta 2020 kello 16.48
| Hafnium(IV)oksidi | |
|---|---|
_oxide.jpg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HfO2 |
| Moolimassa | 210,49 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 2800 °C[1] |
| Kiehumispiste | 5400 °C[1] |
| Tiheys | 9,68 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Hafnium(IV)oksidi (HfO2) eli hafniumdioksidi tai hafnia on hafnium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään erikoislajien ja hafniumyhdisteiden valmistukseen, ydintekniikassa ja elektroniikassa.
Ominaisuudet
Huoneenlämpötilassa hafnium(IV)oksidi on valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteellä on useita kidemuotoja, eli se on polymorfista. Huoneenlämpötilassa stabiilein muoto on alkeiskopiltaan monokliininen ja muuttuu kuumennettaessa 1 700 °C:n lämpötilaan tetragonaaliseksi ja edelleen kuutiolliseksi noin 2 600 °C:n lämpötilassa. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee eräisiin kuumiin väkeviin happoihin esimerkiksi vetyfluoridin ja väkeviin vahvoihin emäsliuoksiin. Hafnium(IV)oksidilla on suuri dielektrinen vakio.[2][3][4][5]
Valmistus ja käyttö
Hafnium(IV)oksidia voidaan valmistaa kuumentamalla metallista hafniumia happivirrassa 400 °C:n lämpötilassa. Sitä muodostuu myös kuumennettaessa useita hafniumyhdisteitä.[2][3][4]
- Hf + O2 → HfO2
Hafnium(IV)oksidilla on suuri taitekerroin, jonka vuoksi sitä käytetään erikoislasien valmistukseen. Yhdisteestä valmistetaan myös muita hafniumyhdisteitä kuten hafnium(IV)kloridia.[2][3][4] Yhdisteen korkean dielektrisen vakion vuoksi sitä käytetään porttioksidina kondensaattoreissa piidioksidin sijaan ja metallioksidipuolijohdekanavatransistorien valmistamiseen.[5][6]
Lähteet
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–66. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c Ralph H. Nielsen: Hafnium and Hafnium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ a b c Ralph H. Nielsen & Gerhard Wilfing: Hafnium and Hafnium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 334–335. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
- ↑ a b T.S.S. Dikshith: Hazardous Chemicals, s. 219. CRC Press, 2013. ISBN 9781439878200. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2020). (englanniksi)
- ↑ Serge Oktyabrsky, Peide Ye: Fundamentals of III-V Semiconductor MOSFETs, s. 51. Springer, 2010. ISBN 978-1-4419-1546-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2020). (englanniksi)