Yrjö Hakkila
Yrjö Oskari Hakkila (17. joulukuuta 1887 Vesilahti – 2. huhtikuuta 1918 Rautu) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Oskari Hakkila ja Edla Kustaava Rapola.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1906 ja liittyi Hämäläisosakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa ja suoritti oikeustutkinnon vuonna 1912.[1][2]
Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän pääsi auskultantiksi Turun hovioikeuteen ja toimi virkaa tekevänä nimismiehenä Jyväskylän ja Vesilahden piireissä, kunnes hänet nimitettiin Tyrvään piirin nimismieheksi vuonna 1912. Hän toimi Naantalin virkaa tekevänä pormestarina vuonna 1913 ja Tampereen poliisilaitoksen rikosasiain komissaarina vuonna 1914 ennen sotilasuralle hakeutumistaan.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi yhtenä näiden miesten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 26. kesäkuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin pataljoonan esikuntaan 3. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonaan, joka myöhemmin kuului 4. Jääkärirykmenttiin, josta hänet sijoitettiin myöhemmin 8. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan joukkueenjohtajaksi, josta siirrettiin 25. maaliskuuta 1918 alkaen 3. komppaniaan ja takaisin 1. komppaniaan 30. maaliskuuta 1918. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Raudussa, missä kaatui 2. huhtikuuta 1918. Hänet on haudattu sukuhautaan Vesilahden hautausmaahan.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
  |
|