Yhteis-vapaamuurarijärjestö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Le Droit humain, Paris

Kansainvälinen Yhteis-vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain (K.Y.V.J. Le Droit Humain) on perustettu Pariisissa 4. huhtikuuta 1893. Järjestö on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut vapaamuurarijärjestö, ja se aloitti toimintansa Helsingissä 4.-5. lokakuuta 1920.

Kreivitär Ellen Bille-Brahe-Selby ja Saima Neovi Kööpenhaminasta sekä Birger Zadig Oslosta vihkivät John Sonckin avustuksella tilapäisessä kokoushuoneessa Bulevardinkatu 7 Helsingissä yhteensä 60 henkilöä yhteis-vapaamuurariuteen. Sunnuntaina 5. lokakuuta 1920 perustettiin Suomen ensimmäinen yhteis-vapaamuurarilooshi Väinämö.

Yhteis-vapaamuurarius on avointa kaikille naisille ja miehille, rotuun, kansallisuuteen, uskontoon tai filosofiaan katsomatta.

Yhteis-vapaamuurariuden syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan vapaamuurarius oli täysin miesten maailma. Vuonna 1882 ranskalainen Maria Deraismes vihittiin vapaamuurariksi. Hän oli tiettävästi ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin tunnustetussa ja säännöllisessä looshissa vapaamuurariksi. Maria Deraismes yritti innokkaasti parantaa naisten oikeuksia Ranskassa tukenaan miehen ja naisen tasa-arvoisuutta kannattava lääkäri ja vapaamuurari Georges Martin.

Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen Ranskassa oli alkanut kehittyä naisten vapautusliike. Oli perustettu naisasiayhdistyksiä kannustajinaan yhteiskunnallisessa asemassa olevia naisia sekä miespuolisia poliitikkoja ja vapaamuurareita. Vuonna 1866 oli perustettu naisten oikeuksien puolustamiseksi yhdistys - jota ei tule sekoittaa feminismiin - jonka perustajiin kuului myös toimittaja ja kirjailija Maria Deraismes. Samanaikaisesti eräät vapaamuurarilooshit esittivät, että naisille tulisi suoda kaikki samat oikeudet kuin miehillekin, mukaan lukien vapaamuurariuteen hyväksyminen. Useat vapaamuurarijärjestöt kuitenkin vastustivat tällaista ehdotusta.

Vuonna 1868 ranskalainen vapaamuurarijärjestö Le Grand Orient de France järjesti keskustelutilaisuuksia sen johdosta, että papisto oli voimakkaasti hyökännyt vapaamuurariutta ja naisten vapautusliikettä vastaan. Grand Orient pyysi Maria Deraismesia avaamaan ensimmäisen keskustelujakson.

Joitakin vuosia myöhemmin Georges Martin, Pariisin kaupunginhallituksen jäsen, joka oli 1879 saanut vapaamuurariuden kolme ensimmäistä astetta, oli perustamassa La Grand Loge Symbolique Ecossaise -nimistä suurlooshia. Martin ehdotti myös naisten ottamista vapaamuurariuteen. Hän kannusti Les Libres Penseurs -looshia eroamaan La Grand Loge Symbolique Ecossaisesta ja vihkimään Maria Deraismes vapaamuurariuteen. Tämä toive toteutui 14. tammikuuta 1882. Kaikki muurarijärjestöt, La Grand Loge Symbolique Ecossaise mukaan luettuna, julistivat hänen vastaanottamisensa säännöttömäksi eli vanhojen maamerkkien vastaiseksi. Tämän vuoksi useita jäseniä erosi myös hänet vihkineestä looshista.

Maria Deraismes erosi looshin työrauhan säilyttämiseksi Les libres Penseurs looshista ja jatkoi taistelua naisten oikeuksien parantamiseksi yhteiskunnassa. Georges Martin yritti vakuuttaa yhä useampia miesmuurareita suopeaksi naisten hyväksymiseksi vapaamuurariuteen.

Ryhmällä naisten oikeuksia ajavia naisia oli tapana kokoontua Maria Deraismesin kotona Pariisissa osoitteessa 72 Rue Cardinet. Maria Deraismes vihki 14. maaliskuuta 1893 kuusitoista naista vapaamuurariuteen. Kun Georges Martin liittyi samana päivänä joukkoon, muodostettiin yhteisvapaamuurari-looshi. Perustajat allekirjoittivat 4. huhtikuuta 1893 La Grande Loge Symbolique Ecossaise Mixte de France Le Droit Humain perustamiskirjan. Pariisissa osoitteessa 33 Rue Jacob kokoontuva looshi oli avoinna kaikille sukupuoleen, rotuun, kansallisuuteen, uskontoon tai filosofiaan katsomatta.

Maria Deraismesin kuolema vuonna 1894 ei pysäyttänyt Le Droit Humain -looshin kehitystä. Vuonna 1895 looshin jäsenmäärä oli 50 ja kasvoi hyvää vauhtia. Päämaja siirtyi osoitteeseen 51 Rue Cardinal Lemoine, jossa saatiin käyttöön suuremmat tilat.

Ensimmäinen looshi Ranskan ulko-puolelle perustettiin 16. elokuuta 1896 Zürichiin Sveitsiin. Kun toiminta levisi Pariisin ulkopuolelle ja ulkomaille, Le Droit Humain -looshista muodostettiin Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain. Järjestön hallinnollinen elin korkein neuvosto perustettiin Pariisissa 11. toukokuuta 1899.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]