Würzburgin valehtelevat kivet
Würzburgin valehtelevat kivet (saks. Würzburger Lügensteine) tai Beringerin valehtelevat kivet (Beringersche Lügensteine) ovat kuuluisia väärennettyjä fossiileja, jotka Würzburgin yliopiston professori Johann Beringer löysi vuosina 1725–1726 Würzburgin läheltä Saksasta, ja jotka hänen mukaansa todistivat kaikkien fossiilien olevan Jumalan tekemiä. Todellisuudessa Beringer oli joutunut kollegojensa tekemän pilan kohteeksi.
Johann Bartholomaeus Adam Beringer (1667–1738) oli Würzburgin yliopiston luonnonhistorian professori, joka toimi vuodesta 1700 myös teologisen tiedekunnan dekaanina. Tuohon aikaan fossiilien luonnetta ja syntytapaa ei vielä ymmärretty, sillä maapallon ikä oletettiin paljon nuoremmaksi kuin nykyään. Fossiileista suuresti kiinnostunut ja syvästi uskonnollinen Beringer väitti niiden olevan Jumalan käden töitä, jotka kaikkivaltias oli kätkenyt maahan ihmisten uskon koettelemiseksi. Vuonna 1725 eräät Beringerin kollegat päättivät tehdä pöyhkeänä pidetylle Beringerille kepposen. Huijauksessa olivat mukana algebran ja maantieteen professori J. Ignatz Roderick, yliopiston kirjastonhoitaja Johann Georg von Eckhart sekä Christian Zanger -niminen 17-vuotias opiskelija, jota myös Beringer käytti apurinaan. He kaiversivat kivenmurikoihin valefossiileja, jotka esittivät yksityiskohtaisesti kuvattuja fossiloituneita eläimiä luonnonmukaisissa tilanteissa. He hautasivat kivet maahan louhokseen, josta Beringerin tiedettiin usein etsivän uusia fossiililöytöjä. Sitten Zanger meni kertomaan Beringerille uudesta löydöstä. Beringer meni halpaan ja pyysi Zangeria toimittamaan lisää fossiileja.[1][2][3]
Roderick ja Eckhart päättivät viedä pilan pidemmälle ja ryhtyivät tehtailemaan yhä epäuskottavampia fossiileja, jotka eläinten sijasta esittivät taivaankappaleita, kuten komeettoja ja tähtiä. Sitten he alkoivat lisätä fossiileihin latinan-, heprean-, syyrian-, babylonian- ja arabiankielisiä Jumalan allekirjoituksia, jotka näennäisesti tukivat Beringerin teoriaa fossiilien jumalallisesta alkuperästä. Beringer uskoi edelleen löytöjensä aitouteen ja keräsi lyhyessä ajassa yli kaksituhatta näytettä. Kun Beringer päätti julkaista tieteellisen tutkielman löydöistään, Roderick ja Eckhart tunnustivat huijauksensa hänelle. Beringer kieltäytyi uskomasta heitä ja väitti heidän olevan vain kateellisia hänelle. Vuonna 1726 hän julkaisi tutkimuksensa Lithographiae Wirceburgensis, joka sisälsi 21 kuvaa Würzburgin fossiileista. Siinä hän pohti myös huijauksen mahdollisuutta, sillä joissain fossiileissa näkyivät selvät taltanjäljet, mutta hylkäsi sittenkin tämän vaihtoehdon epätodennäköisenä.[1][3][2]
Lopulta Roderick ja Eckhart saivat Beringerin tajuamaan asioiden todellisen luonteen kaivertamalla erääseen valefossiiliin Beringerin oman nimen.[1][3][2] Beringer käytti tämän jälkeen lähes kaikki varansa yrittämällä ostaa tutkimuksensa jokaisen kappaleen tuhotakseen ne ja pelastaakseen siten maineensa. Hän onnistui hävittämään suuren osan painoksesta, minkä vuoksi Lithographiae Wirceburgensiksen ensipainoksen säilyneet kappaleet ovat nykyään arvokkaita keräilyharvinaisuuksia.[1][3] Beringer myös haastoi huijarit oikeuteen. Eckhart kuoli pian tämän jälkeen ja Roderick karkotettiin Würzburgista. Beringer sai pitää professorinvirkansa ja jatkaa tutkimuksiaan, mutta hän kantoi loppuikänsä herkkäuskoisen hölmön mainetta.[1][2] Hänen kuolemansa jälkeen Lithographiae Wirceburgensiksesta julkaistiin vuonna 1767 uusi painos, sillä monet oppineet halusivat kirjan itselleen viihdelukemistoksi.[2][3]
Beringerin kivistä noin 500 on säilynyt nykypäivään.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Jani Kaaro: Valehtelevat kivet Tiede 10/2008. Viitattu 11.3.2015.
- ↑ a b c d e Juhani Sarsila: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 172–173. Otava 1988.
- ↑ a b c d e Stuart Gordon: Suuri huijausten kirja, s. 115–116. Euroword, 1999.
- ↑ Lying stones (englanniksi) Teylers Universum. Viitattu 11.3.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Würzburgin valehtelevat kivet Wikimedia Commonsissa
