Whiplash (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Whiplash
Whiplash-juliste.jpg
Ohjaaja Damien Chazelle
Käsikirjoittaja Damien Chazelle
Tuottaja
  • David Lancaster
  • Michel Litvak
  • Helen Estabrook
  • Jason Blum
Säveltäjä Justin Hurwitz
Kuvaaja Sharone Meir
Leikkaaja Tom Cross
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Sony Pictures Classics
Ensi-ilta
Kesto 106 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 3,3 miljoonaa dollaria
Tuotto 49 miljoonaa dollaria[2]
Aiheesta muualla
IMDb

Whiplash on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Damien Chazellen ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva. Se kertoo menestystä janoavasta nuoresta ja kunnianhimoisesta jazz-rumpali Andrew’sta (Miles Teller), jonka vaativa soitonopettaja Terence Fletcher (J. K. Simmons) ottaa mukaan johtamaansa yhtyeeseen.[1]

Elokuva sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 16. tammikuuta 2014. Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 23. tammikuuta 2015.

J. K. Simmons palkittiin roolistaan parhaan miessivuosan Oscarilla, Golden Globella, Baftalla ja SAG-palkinnolla. Elokuva sai viisi Oscar-ehdokkuutta parhaasta elokuvasta, miessivuosasta, sovitetusta käsikirjoituksesta, leikkauksesta ja äänityksestä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Andrew Neiman (Miles Teller) on 19-vuotias kunnianhimoinen jazzrumpali, joka saa ilokseen kuulla, että hänen musiikkiopistonsa arvostettu opettaja Terence Fletcher (J. K. Simmons) haluaa hänet mukaan koulun yhtyeeseen. Andrew saa pian huomata, että Fletcherin opetusmetodit ovat vähintäänkin kyseenalaiset: pelolla luokkaansa hallitseva Fletcher ei epäröi käyttää sekä henkistä että fyysistäkin väkivaltaa saadakseen oppilaansa ajettua haluamiinsa tuloksiin.

Aluksi Andrew saa tyytyä vararumpalin rooliin, mutta erään jazzkilpailun tauolla yhtyeen varsinainen rumpali kadottaa nuottinsa. Andrew kertoo muistavansa Whiplash-kappaleen ulkoa ja Fletcher antaa hänen soittaa kilpailussa. Esitys onnistuu erinomaisesti ja Andrew saa jatkaa yhtyessä aiemman rumpalin paikalla. Pian tämän jälkeen Fletcher antaa Andrewin paikan tylysti uudelle tulokkaalle, mikä ajaa Andrewin harjoittelemaan niin paljon, että hänen kätensä menevät verille. Andrewin yksityiselämä kärsii yhä enemmän hänen yrittäessään tehdä vaikutusta Fletcheriin: hän jättää tyttöystävänsä Nicolen voidakseen omistaa kaiken aikansa rummuille.

Vaikeuksien kautta Andrewin onnistuu saada paikkansa takaisin yhtyeessä, mutta matkalla uuteen kilpailuun hänen bussinsa hajoaa. Andrew vuokraa nopeasti auton, mutta ajaa pian kolarin. Pahasti loukkaantuneena Andrew saapuu konserttisaliin ja yrittää parhaansa, mutta ei suoriudu Caravan-kappaleesta riitävän hyvin auto-onnettomuudessa saamiensa vammojen takia. Fletcher ilmoittaa Andrewin uran yhtyeessään olevan ohi. Tästä raivostuneena Andrew hyökkää Fletcherin kimppuun, ja erotetaan Shafferin musiikkiopistosta.

Andrew saa pian kuulla, että Sean Casey, yksi Fletcherin entisistä oppilaista, on tehnyt itsemurhan kärsittyään pitkään ahdistuksesta ollessaan Fletcherin oppilaana. Fletcher itse oli väittänyt Seanin kuolleen auto-onnettomuudessa. Sekä Seanin vanhemmat että Andrewin isä haluavat estää Fletcheriä opettamasta enää koskaan, ja Andrew päättää todistaa Seanin vanhempien oikeusjutussa Fletcheriä vastaan nimettömänä, mikä johtaa Fletcherin erottamiseen Shafferista.

Paljon myöhemmin rumpuharrastuksesta luopunut Andrew tapaa Fletcherin sattumalta jazzklubilla. Paljon aiempaa mukavamman oloinen Fletcher ehdottaa, että Andrew tulisi soittamaan tuttuja kappaleita hänen uuteen yhtyeeseensä eräillä jazzfestivaaleilla. Andrew suostuu, mutta sekunteja ennen esitystä Fletcher paljastaa Andrewille tietävänsä, että hän on syyllinen Fletcherin työpaikan menetykseen. Fletcherin yhtyeen ohjelmassa on Andrewille täysin tuntemattomia kappaleita, ja yhden epäonnistuneen numeron jälkeen Andrew poistuu lavalta murtuneena. Pian hän kuitenkin palaa lavalle ja alkaa soittaa Caravan-kappaletta Fletcherin järkytykseksi. Hän ohjaa muun yhtyeen mukaan ja Fletcherin ei auta kuin seurata vierestä. Kappaleen jälkeen Andrew jatkaa vielä omaa rumpusooloaan, ja Fletcher alkaa alkujärkytyksensä jälkeen opastaa Andrewia.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Miles Teller  … Andrew Neiman  
 J. K. Simmons  … Terence Fletcher  
 Paul Reiser  … Jim Neiman  
 Melissa Benoist  … Nicole  
 Austin Stowell  … Ryan Connolly  
 Nate Lang  … Carl  
 Chris Mulkey  … Uncle Frank  
 Jayson Blair  … Travis  
 Kavita Patil  … Sophie  
 Michael Cohen  … Stagehand Dunellen  
 Kofi Siriboe  … Greg  
 Suanne Spoke  … Aunt Emma  
 April Grace  … Rachel Bornholdt  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dome
Aki Lehti
4.5/5 tähteä [3]
Episodi
Heli Metsätähti
5/5 tähteä [4]
Filmgoer
Jussi Toivola
4/5 tähteä [5]
Helsingin Sanomat
Pertti Avola
4/5 tähteä [6]
Hufvudstadsbladet
Hans Sundström
3/5 tähteä [7]
Iltalehti
Tuomas Riskala
5/5 tähteä [8]
Ilta-Sanomat
Tarmo Poussu
5/5 tähteä [9]

Elokuva on saanut ylistävän vastaanoton kriitikoilta. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 223 arvostelun perusteella laskettuna kriitikoiden arvosteluista 95 prosenttia oli positiivisia.[10] Metacritic-sivuston mukaan 49 arvostelun perusteella elokuva on saanut 88/100 pistettä.[11]

Helsingin Sanomien Pertti Avola kirjoittaa arvostelussaan ohjaaja Damien Chazellen tehneen "erinomaisen intensiivisen ja koukuttavan draaman kunnianhimosta, peräänantamattomuudesta ja unelmien hinnasta. Elokuvan lopussa Ellington -klassikko Caravan nousee aivan uusiiin sfääreihin, salpaa hengen. Siinä on sellaista hallittua tunnevoimaa, jota harvoin elokuvissa näkee."[6] Episodin Heli Metsätähti antoi elokuvalle täydet viisi tähteä ja kirjoittaa arvostelussaan, että "Whiplash on omaa luokkaansa ja 2000-luvun hienointa amerikkalaista elokuvaa."[4]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
Oscar[12] Paras elokuva Jason Blum, Helen Estabrook ja David Lancaster Ehdokkuus
Paras miessivuosa J. K. Simmons Voitto
Paras sovitettu käsikirjoitus Damien Chazelle Ehdokkuus
Paras leikkaus Tom Cross Voitto
Paras äänitys Craig Mann, Ben Wilkins ja Thomas Curley Voitto
Golden Globe[13] Paras miessivuosa J. K. Simmons Voitto
Bafta[14] Paras miessivuosa J. K. Simmons Voitto
Paras leikkaus Tom Cross Voitto
Paras äänitys Thomas Curley, Ben Wilkins, Craig Mann Voitto
Paras alkuperäinen käsikirjoitus Damien Chazelle Ehdokkuus
Paras ohjaus Damien Chazelle Ehdokkuus
Screen Actors Guild Awards[15] Paras miessivuosa J. K. Simmons Voitto
Writers Guild of America -palkinto[16] Paras alkuperäinen käsikirjoitus Damien Chazelle Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Whiplash Finnkino. Viitattu 18.1.2015.
  2. Whiplash (2014) Box Office Mojo. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
  3. Lehti, Aki: Klassikkoainesta oleva Whiplash on aivan syystäkin viiden Oscarin ehdokas Dome.fi. 21.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
  4. a b Metsätähti, Heli: Whiplash Episodi. 20.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
  5. Toivola, Jussi: Whiplash Filmgoer. 20.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
  6. a b Pertti, Avola: Whiplash ottaa rinnuksista ja naulitsee elokuvateatterin penkkiin Helsingin Sanomat. 22.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
  7. Sundström, Hans: Monsterlärare skapar mästare. Hufvudstadsbladet, 23.1.2015, s. 25.
  8. Riskala, Tuomas: Rummuta tai kuole Iltalehti. 22.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
  9. Poussu, Tarmo: Whiplash - lue IS:n arvio elokuvasta Ilta-Sanomat. 23.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
  10. Whiplash (2014) Rotten Tomatoes. Viitattu 23.1.2015. (englanniksi)
  11. Whiplash Metacritic. Viitattu 23.1.2015. (englanniksi)
  12. ‘Birdman,’ ‘Grand Budapest Hotel’ Top Oscar Nominees Variety. 15.1.2015. Viitattu 16.1.2015. (englanniksi)
  13. 2015 Golden Globe Nominations Goldenglobes.com. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
  14. Film in 2015 BAFTA Awards. Viitattu 11.2.2015. (englanniksi)
  15. Screen Actors Guild: Nominees Announced for the 21st Annual Screen Actors Guild Awards® sagawards.org. 10.12.2014. Viitattu 11.12.2014. (englanniksi)
  16. McNary, Dave: ‘Grand Budapest Hotel,’ ‘True Detective’ Top WGA Awards Variety.com. 14.2.2015. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]