Wattieza

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wattieza
Fossiili: Devonikausi
Eospermatopteris erianus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Luokka: Cladoxylopsida
Lahko: Pseudosporochnales
Suku: Wattieza
Stockmans
Gilboan Wattieza-puun fossiilit, Gilboassa, New York.

Wattieza on sukupuuttoon kuollut suku esihistoriallisia saniaismaisia puita.[1] Sukuun on sijoitettu maailman vanhimmat, ulkonäöltään jonkin verran nykyisiä palmuja muistuttaneet puut.[2] Wattieza-puita oli devonikaudella noin 380 miljoonaa vuotta sitten.[2] Puut olivat täysikasvuisina korkeintaan kymmenmetrisiä.[2] Wattieza-puiden aikakaudella maalla ei vielä ollut juurikaan muita eläimiä kuin nivelkaisia, hämähäkkejä, hyönteisiä ja äyriäisiä.[3] Nämä puut ovat kasvaneet maan päällä jo 140 miljoonaa vuotta ennen dinosauruksia.[3][4]

Fossiilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivettyneiden fossiilien perusteella on arveltu maapallon ensimmäisten metsien muodostuneen vajaan kymmenen metrin korkuisista Wattieza-puista.[1][3] Aiemmin vanhimmat tunnetut puut oli sijoitettu Archaeopteris-sukuun. Wattieza-puiden ensimmäiset fossiilit löydettiin jo 1800-luvun lopulla Gilboan fossiilimetsästä, mutta vasta 2000-luvun alussa parempien fossiililöydöksien perusteella on voitu arvioida miltä maailman vanhimmat puut näyttivät.[1][2]

Wattieza-puissa ei ollut varsinaisia lehtiä eivätkä ne muodostaneet harottavia oksia. Niiden latvaan kasvoi viuhkamaisia vuosikasvaimia, jotka putosivat uusien tieltä pois, joten pääosin puu oli paljasta runkoa nykyisten palmupuiden tapaan.[1][3]

Vaikutukset ilmastoon ja eliöihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wattieza-metsillä oli suuri merkitys ilmakehän hiilidioksin sitomisessa ja osaltaan ne siten edistivät merkittävästi ilmastonmuutosta.[2][4] Ne auttoivat hiilidioksidipitoisuuksia vähenemään ja lämpötilaa laskemaan lähemmäs nykypäivän tasoa.[4] Ilmastonmuutoksen myötä kehittyi miljoonia vuosia myöhemmin isolehtisiä puita ja kasveja, jotka saivat Wattieza-puut lopulta kuolemaan sukupuuttoon. Wattieza-puista maahan pudonneet alkeelliset lehvästöt ja lahonneet osat tarjosivat myös ensimmäisille maalla vaeltaville eliölle ravintoa ja synnyttivät siten uudenlaisen ravintoketjun.[2]

Wattieza-suvun puut lisääntyivät itiöiden avulla. Niillä oli verrattain pieni juuristo ja rungon sisusta oli nykypuista poikkeavasti luultavimmin pehmeä.[3]

Devonikaudella ilmaantui myös Wattieza-puiden rinnalle niistä poikkeavia pysyvän oksiston ja laajan juuriston omaavia puita (Archaeopteris-suku).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Fossiilipuiden arvoitus ratkesi Tiede -lehti. 20.4.2007. Viitattu 13.01.2018.
  2. a b c d e f Stein, William E. & Mannolini, Frank & Hernick, Linda VanAller & Landing, Ed & Berry, Christopher M.: Giant cladoxylopsid trees resolve the enigma of the Earth’s earliest forest stumps at Gilboa Nature. 19.4.2007. Viitattu 13.01.2018.
  3. a b c d e Ingham, Richard: Found! World's oldest tree ABC - News in Science. 19.4.2007. Viitattu 13.01.2018.
  4. a b c Rowland, Paul: Tree stumps give clues how first forests started Wales Online. 30.4.2013. Viitattu 13.01.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]