Wakan Tanka
Wakan Tanka (Wakȟáŋ Tȟáŋka) on sioux-intiaanien (dakotat, lakotat ja nakotat) ylin jumaluus. Se ei ollut yksittäisen olennon ilmentymä, vaan maailmankaikkeuden yhtenäisyyttä edustava mystinen voima. Tämä näkymätön henki muodostui neljän jumalolennon ryhmästä, jotka kukin edustivat neljää erilaista pyhää voimaa. Näihin voimiin kuuluivat muun muassa aurinko, kuu, tuulet ja ukkonen. Wakan Tankan ulkopuolella liikkui pahoja voimia kuten pyörremyrskyt ja muut vitsaukset, jotka aiheuttivat kärsimystä ihmiskunnalle.[1]
Myöhempien aikojen kristinuskon vaikutus sai siouxit kutsumaan Wakan Tankaa "Suureksi hengeksi" ja rinnastamaan sen kristinuskon jumalaan.[2]
Wakan Tankan alaiset henget käyttivät pyhää kieltä, jota tavallinen ihminen ei ymmärtänyt. Taivaallisten viestien välittäjinä toimivat pyhät miehet (joskus naiset), jotka olivat perehtyneet yliluonnolliseen maailmaan. Nämä siouxien "papit" jakaantuivat eri ryhmiin sen mukaan, mihin tarkoitukseen he olivat voimansa saaneet. Vahvimpia olivat shamaanit, jotka johtivat uskonnollisia seremonioita ja kykenivät halutessaan muuttamaan yhteisön lakeja. Heidän tehtävänään oli ilmoittaa kansalleen Wakan Tankan tahto.[3]
Algonkinkielisten intiaanien keskuudessa Wakan Tankan vastine tunnettiin nimellä Manitou.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämäläinen, Riku: Pohjois-Amerikan intiaaniuskonnot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2004. ISBN 951-746-594-7.
- Riku Hämäläinen, Peter Bolz/Saara Kekki: Kajo´, lehti Amerikan alkuperäiskansoista. Tampere: Suomen intiaaniyhdistys Oy, numero 1/2009. ISSN 1455-531X.