Aikaansaamattomuus
Aikaansaamattomuus (myös esimerkiksi prokrastinaatio, vitkuttelu, vetkuttelu, ryhtymisrajoitteisuus[1][2]) tarkoittaa sellaista asioiden tekemisen viivyttämistä, joka aiheuttaa ihmiselle itselleen haittaa. Aikaansaamaton ihminen siirtää tehtäviään tai päätöksiään myöhempään, ja päätyy lopulta tekemään ne vasta viime hetkellä ja kovalla kiireellä. Tämä voi aiheuttaa hänelle konkreettista haittaa tai ahdistusta.[3]
Jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jotkut tutkijat ovat jakaneet aikaansaamattomuuden kahteen lajiin: tilanteesta toiseen vaihtelevaksi toiminnaksi sekä krooniseksi kaikissa tilanteissa toistuvaksi tavaksi tai persoonallisuuspiirteeksi. Aikaansaamattomuus voidaan jakaa myös esimerkiksi sen mukaan, millaisissa tilanteissa sitä esiintyy, kuten sosiaalisissa tilanteissa, päätöksenteossa, terveyskäyttäytymisessä ja suunnitelmien teossa.[3]
Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikaansaamattomuuden yleisyyttä ja voimakkuutta mitataan yleensä itsearviointilomakkeiden avulla. Sitä on tutkittu myös päiväkirjamenetelmällä.[3] Kroonisesta aikaansaamattomuudesta on kyselytutkimuksissa kertonut kärsivänsä 10–20 prosenttia kaikesta aikuisväestöstä. Alempaa korkeakoulututkintoa suorittavista ihmisistä 80–95 prosenttia on vastannut olevansa aikaasaamaton ainakin joskus, ja puolet arvioi olevansa aikaansaamaton säännöllisesti ja ongelmallisesti.[3]
Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikaansaamattomuus voi aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi opiskelijalle siten, että kun hän lukee tärkeään kirjatenttiin vasta viime tipassa, hän on tenttiin huonosti valmistautunut ja reputtaa, millä voi olla hänelle kauaskantoista haittaa omassa elämässään.[3]
Aikaansaamattomuus voi aiheuttaa ihmisessä myös ahdistusta suuresta määrästä lykättyjä töitä. Se voi aiheuttaa myös huonommuuden tunnetta siitä, että henkilö ei saavuta omia tavoitteitaan.[3]
Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikaansaamattomuudelle on annettu useita selityksiä, kuten kapinallisuus, palkinnon puute, määräajan kaukaisuus, epäonnistumisen pelko, itseluottamuksen vähäisyys, tehtävän suuret vaatimukset, opittu avuttomuus, masennus, motivaation puute ja persoonallisuuden piirteet. Aikaansaamattomuus on ymmärretty myös itsesäätelyn tai toiminnanohjauksen ongelmaksi. Esimerkiksi Piers Steelin vuonna 2007 esittelemässä motivaation odotusarvomallissa (TMT) oletetaan, että ihminen tarttuu kullakin hetkellä aina houkuttelevimpaan ärsykkeeseen tai mahdollisuuteen. Jos sijaistoiminnot ovat helpommin saavutettavia ja välittömästi palkitsevampia kuin tärkeät mutta tylsät asiat, ihminen tekeekin niitä ja lykkää tärkeitä asioita. Mallin mukaan aikaansaamattomuus on juuri kyvyttömyyttä säädellä tai ohjata omaa toimintaa oman edun kannalta tärkeissä asioissa.[3]
Korrelaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viiden suuren persoonallisuuspiirteen mallin mukaisista persoonallisuuspiirteistä voimakkain yhteys aikaansaamattomuuteen on vähäisellä tunnollisuudella. Se ilmenee matalana itsekurina ja velvollisuudentuntona, epäjärjestelmällisyytenä ja vähäisenä kunnianhimona. Myös neuroottisuudella ja vähäisellä ekstraversiolla on yhteys aikaansaamattomuuteen, mutta perfektionismilla ei juurikaan ole. Nuoret kärsivät aikaansaamattomuudesta herkemmin kuin vanhemmat ihmiset.[3]
Etäopiskeluun tai etätyöhön siirtyminen voi lisätä aikaansaamattomuutta, kun opiskelijan tai työntekijän täytyy alkaa itseohjautua ja pärjätä ilman yhteisönsä tuomaa tukea ja säntillisyyttä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tuula Rajavaara: Oletko sinäkin vetkuttelija? 24.11.2017. Yle. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ a b Meeri Niinistö: Oletko sinäkin prokrastinoija? Prokrastinaatio eli vitkuttelu on varsinkin korona-ajan ongelma – laiskuuteen sitä ei pidä sekoittaa Yle uutiset. 22.2.2021. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ a b c d e f g h Mikko Inkinen, Johanna Mikkonen, Annamari Heikkilä, Mika Tukiainen & Sari Lindblom-Ylänne: Aikaansaamattomuuden psykologiaa Psykologia. 2012. Viitattu 2.5.2021.