Vetoraha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vetoraha (ruots. vadepenning) oli 1734–1965 Suomessa käytössä ollut rahasumma, joka maksettiin alioikeuden tuomarille haluttaessa hakea muutosta alioikeuden riita-asiassa antamaan lopulliseen päätökseen hovioikeudesta. Veto oli määrämuotoinen tyytymättömyyden ilmoittamistapa ja muutoksenhakukeino.

Vetorahan suuruus oli aluksi 3 taaleria, vuodesta 1926 lähtien 50 markkaa ja vuodesta 1963 lähtien 50 penniä vuoteen 1965 saakka, jolloin vetoraha kokonaan poistettiin.[1][2][3]

Vetorahasta säädettiin oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa. Vetorahan maksamisesta saattoi saada vapautuksen varattomuuden perusteella[4] ja vuodesta 1956 lähtien silloin, kun asianosaiselle myönnettiin maksuton oikeudenkäynti.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966
  3. Pentti Ahmas: Oikeudenkäynnin yhdenmukaistaminen 1800-luvulla (PDF) Väitöskirja. 10.6.2005. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 14.8.2013. [vanhentunut linkki]
  4. Asetus 21/1868
  5. Laki 212/1955