Vesioinas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vesioinas

Vesioinas (myös oinaspumppu) on Joseph Michel Montgolfierin vuonna 1796 keksimä vesipumppu, joka saa käyttövoimansa virtaavan veden liike-energiasta.

Pumpussa on vain kaksi liikkuvaa osaa, painolla tai jousella avautuva hukkaventtiili (4) ja takaiskuventtiili (5). Pumppu voi nostaa vettä 20 kertaa läpivirtaavan veden putouskorkeutta korkeammalle[1].

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesioinas, pumpun osat

Pumpun osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Virtaavan veden tuloputki

2. Läpivirtaavan veden poistoputki

3. Paineveden nousuputki (tuottoputki)

4. Hukkaventtiili jossa paino

5. Takaiskuventtiili

6. Painetankki

Toiminnan kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video vesioinaan toiminnasta.

Alla kerrottu tapahtumasarja toistuu jatkuvasti:

  • Pumpun läpi virtaava vesi (1→2) sulkee tietyssä virtausnopeudessa venttiilin 4
  • Venttiilin 4 sulkeutumisesta aiheutuva paineisku nostaa vettä säiliöön 6 (paineakkuun), säiliön ilma paineistuu
  • Takaiskuventtiili 5 estää veden paluun ja ylipaine säiliössä työntää vettä putkessa 3 ylöspäin
  • Venttiilin 4 paino aukaisee sen ja vesi virtaa putkesta jälleen läpi.

Käynnissä oleva vesioinas pitää jatkuvaa hakkaavaa ääntä ja purskauttaa joka iskulla vettä myös ulos venttiilistään.

Vesioinasta käytetään, kun halutaan nostaa pieniä vesimääriä suureen korkeuteen ja matalapaineista vettä on runsaasti saatavissa. Syöttöveden pudotuskorkeus voi olla 1–5 metriä, ja tuloputken pitää olla mahdollisimman suora ja vähintään 5–12 metriä pitkä. Pumpun nostama vesimäärä riippuu tuloveden pudotuskorkeuden ja pumpatun veden nostokorkeuden (mukaan lukien putkivastus) välisestä suhteesta.[2]

Vesioinaita voidaan laittaa useampia vierekkäin toimimaan samaan painejohtoon, mutta kullekin pumpulle pitää varata oma syöttöjohtonsa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. eduksi.pkky.fi, Mihin hävisi vesioinas ? (archive.org)
  2. a b Sipilä, Martti ym.: Maamiehen taitokirja, toinen laitos. Työtehoseuran julkaisuja n:o 91. Kirjayhtymä 1961. S. 530–531.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]