Vapaa assosiaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vapaa assosiaatio (saks. Methode der freien Einfälle) on Sigmund Freudin kehittämä psykoterapiamenetelmä, jota käytetään psykoanalyysissa.[1] Potilasta pyydetään noudattamaan hoitotilanteessa psykoanalyysin "perussääntöä" ja kertomaan varauksitta kaikki, mitä hänen mieleensä tulee. Huomaamattaan potilas välttelee puhumasta vaikeimmista asioista tai hänen mielijohteensa kiertyvät tietyn aiheen ympärille, ja psykoanalyytikko kiinnittää potilaan huomiota tähän ja näin kasvattaa potilaan itsehavainnon alaa. Tämä auttaa potilasta käsittelemään ja havainnoimaan mielensisältöjään vapaasti, ilman pakonomaisuutta. Analyytikko tarkkailee mielijohteiden etenemistä eikä vain niiden väitesisältöä, ja hän välttää tuomasta terapiakeskusteluun uutta sisältöä; tulkinta kokoaa yhteen sen, mitä potilas on sanonut. Asianmukaisesti suoritetussa analyysissa analyytikko ei ohjaile potilaan mielijohteita.

Ilmaus "vapaa assosiaatio" perustuu yhdysvaltalaisen psykoanalyytikon A. A. Brillin virheelliseen käännökseen. Freudin menetelmän täsmällinen nimi on vapaiden mielijohteiden menetelmä. Vapaiden assosiaatioiden menetelmässä potilaalle annetaan ohje: "Kerro, mitä sinulle tulee mieleen tästä!" Vapaiden mielijohteiden menetelmässä potilaalle sanotaan: "Kerro, mitä sinulle tulee mieleen!"

Vapaiden mielijohteiden menetelmän vastakohtana on ohjattu assosiaatio -menetelmä C. G. Jungin analyyttisesta psykologiasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]