Vaasan Sähkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaasan Sähkön uusi toimitalo valmistui vuonna 2015.

Vaasan Sähkö Oy (Vasa Elektriska Ab) on lämpö- ja sähköenergiaa toimittava energiayhtiö. Vaasan Sähköverkko Oy on Vaasan Sähkö Oy:n tytäryhtiö. Vaasan kaupunki omistaa 99,9 prosenttia yhtiön osakekannasta. Yhtiön toimitusjohtajana on vuodesta 2018 toiminut Stefan Damlin.[1] Vaasan Sähkö Oy:llä on asiakkaita koko Suomessa.

Sähkön hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaasan Sähkö Oy:n myymä sähkö jakaantui vuonna 2018 eri energialähteiden kesken seuraavasti:

- ​uusiutuvia energialähteitä 32,7 %

- ydinvoimaa 31,1 %

- fossiilisia energialähteitä 36,2 %.

Vuonna 2018 Vaasan Sähkön myymän sähkön hiilidioksidin ominaispäästöt olivat 225 g/kWh. Myydyn sähkön tuottamisessa syntyi käytettyä ydinpolttoainetta 0,8 mg/kWh.

Kaukolämmön hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaasan Sähkön kaukolämpö tuotetaan Vaasassa ja Mustasaaressa, pääasiassa bio- ja jäte-energialla, jotka muodostavat noin 80 % kokonaishankinnasta.

Kesäaikaan kaukolämpö on lähes kokonaan jäte-energialla tuotettua.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkövalot syttyivät Vaasan kirkossa 1887. Tämän jälkeen alettiin puhua katujen valaisemisesta sähköllä. Suunnitelmaan kuului, että vain keskusta valaistaisiin sähköllä, laitaosat saisivat edelleen tulla toimeen öljylampuilla. Päätettiin, että kaupunki perustaa yhtiön sähkön hankkimista varten. Syksyllä 1891 esiteltiin valtuustolle uuden yhtiön ohjelma. Osakepääomaksi vahvistettiin vähintään 150 000 markkaa ja enintään 300 000 markkaa. Osakkeet eivät menneet odotetulla tavalla kaupaksi, joten yhtiön perustamiskokousta siirrettiin, ja se pidettiin 12. päivänä huhtikuuta 1892. Valtuusto teki päätöksensä huhtikuun 13. päivänä. Yhtiön nimeksi tuli Elektriska Aktiebolaget, sillä Vaasa, eli silloinen Nikolainkaupunki, oli pääasiassa ruotsinkielisten asuttamaa.

Toiminta alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiö sai tontin nykyisen pääkonttorin paikalta Kirkkopuistikon alkupäästä. Toiminta alkoi voimalaitoksen rakentamisella. Kaksi höyrykonetta dynamoineen tilattiin Oerlikonin tehtailta Sveitsistä. Sama yhtiö sai myös rakentaa sähköaseman ja -verkon. Yhtiö ilmoitti paikallisissa sanomalehdissä, että yhtiön toiminta alkaa vuoden 1893 alussa ja kuulutti sellaisten henkilöiden perään, jotka haluavat sähkövalon myös asuntoihin. Hinnatkin tiedotettiin. Jos kirkon sähkövaloa ei oteta huomioon, niin tammikuun 25. päivänä 1893 syttyivät sähkövalot ensimmäisen kerran Vaasassa. Ensimmäinen yksityiskoti, johon hankittiin sähkövalo, lienee ollut kauppias Joachim Kurténin koti osoitteessa Kirkkopuistikko 15. Varsin nopeasti sähkön kuluttajien määrä sitten lisääntyi.

Toiminta vakiintuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköyhtiön johdossa olevat näkivät, että yhtiön on vakiinnutettava asemansa, sen on laajennuttava ja sen on palveltava mahdollisimman laajasti. Vakiinnuttamisen vuosina edettiin järjestelmällisesti eri kaupunginosiin.

Ensimmäisenä toimintavuonna ei sähköä tuotettu kesän aikana ollenkaan. Muutaman vuoden kuluttua voimalaitosta ryhdyttiin laajentamaan, sillä yksityishenkilöt sähköistivät kotejaan varsin nopeaan tahtiin. Polttoaineena käytettiin aluksi ainoastaan puuta. Kun halkojen kulutus kasvoi ja halkojen hinta nousi, vuonna 1908 tultiin siihen tulokseen, että on edullisempaa siirtyä kivihiilen käyttöön. Kivihiiltä käytetään edelleen polttoaineena. Nykyisin Vaasan Sähkö hankkii myös turpeella sekä vesi-, tuuli- ja ydinvoimalla tuotettua sähköä.

Kaukolämpö tulee Vaasaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaasassa on tuotettu kaukolämpöä vuodesta 1962. Ensimmäinen putki vedettiin voimalaitokselta Palokatua pitkin Hovioikeudenpuistikolle. Ensimmäinen kaukolämmitetty talo oli osoitteessa Kirkkopuistikko 20. Kaukolämmitysveden toimittamista varten tilattiin kaksi lämmönvaihdinta ja kaksi kiertovesipumppua. Keskus oli käyttövalmis 1963. Polttoaineena käytettiin raskasta polttoöljyä ja siksi vuonna 1964 rakennettiin 1,2 miljoonan litran polttoöljysäiliö.

Aluksi suurin osa kuluttajista oli kouluja ja julkisia laitoksia, mutta joukossa oli myös yksityisiä kuluttajia. Vuosittain kaukolämpöjohtoa rakennettiin tuhansia metrejä. Polttoainetta säästävä sähkön ja lämmön yhteistuotanto voimalaitoksessa alkoi vuonna 1967. Vuonna 1981 ylitettiin tuhannen kuluttajan raja. Nopean kehityksen takasivat siirrettävät lämpökeskukset. Verkoston laajeneminen jatkuu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]