Väriero

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Väriero on väritieteessä kahden värin välinen ero. Väriero ilmaistaan yleensä euklidisena etäisyytenä tai jollain muulla lukuarvolla.

Värieromittarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värieron mittaamiseen käytetään siihen suunniteltuja mittareita. CIE on määritellyt useimmat värieromittarit.

Nickerson indeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tunnettu värieromittari oli vuonna 1936 Nickerson indeksi, joka mittaa kahden Munsell väriliuskan koordinaattien eron:[1]

H, V ja C ovat Munsellin Hue, Value ja Chroma.

Myöhemmin vuonna 1941 Balinkin korjattu versio, joka vastaa euklidista etäisyyttä:

CIE76[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIE:n vuonna 1976 julkaisema värieromittari, joka laskee CIELAB-väriavaruuden väripisteiden

ja välisen euklidisen etäisyyden.[1]

CIE94[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIELAB-väriavaruuden tarkoitus oli esittää värit visuaalisesti tasaisesti jakaantuen. Esimerkiksi jos kahden punaisen värin ero mittarin mukaan ΔEab = 1.0, ja kahden harmaan värin ero saman verran, niin ihmisarvioijan mukaan eron pitäisi olla samansuuruinen. Näin ei aina ollut, vaan havaittu väriero saattaa olla suurempi tai pienempi, kuin mitä mittari antaa tulokseksi. Parantaakseen visuaalista yhtenäisyyttä CIE määritteli vuonna 1995 uuden version värieromittarista.[2]

jossa:

jossa kC ja kH ovat painokertoimia. kL, K1 ja K2 riippuvat käyttötarkoituksesta:

painografiikka tekstiilit
1 2
0.045 0.048
0.015 0.014

CIEDE2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka CIE:n vuoden 1994 värieromittari korjasi joitain CIE76 puutteita, se ei silti korjanu täysin havainnoitavaa epäyhtenäisyyttä värieroissa. CIEDE2000:ssa lisättiin useita korjauskertoimia: [3]

  • Sävyn rotaatiotermi (RT), jolla korjataan sinisen sävyalueen ongelmia (275° sävykulman lähistö)
  • Neutraalien värien kompensaatio
  • Valoisuuden kompensaatio (SL)
  • Värin kompensaatio (SC)
  • Sävyn kompensaatio (SH)

CMC l:c (1984)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 Colour Measurement Committee of the Society of Dyers and Colourists määritteli värieromittarin perustuen CIELAB:in sylinterimuotoiseen L*C*h* malliin. Mittari nimettiin kehittäjiensä mukaan CMC l:c. Kaavat perustuvat ellipsoidiseen väriavaruuteen, jossa l:c suhde on ellipsoidin valoisuus−kromaattisuus -akselit (lightness−chroma). Tavallisesti l:c suhde on 2:1. Kolmatta akselia eli sävyä (hue) ei ilmaista erikseen, koska se on aina asetettu 1:ksi. [4]

Väriero ja välillä on:

c

BFD l:c (1987)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BFD on painotettu värieromittari ja sen kehittivät M. R. Luo ja R. Rigg vuonna 1987. Kaava sisältää rotaatiotermin, joka korjaa CIELAB:n violetin ja sinisen alueen värieroellipsien kulmaa kohti neutraalia harmaata aluetta. Väriero lasketaan:[1]

jossa


ja merkitsevät kahden vertailtavan värin arvojen C ja H keskiarvoja. Vakiot l ja c ovat käyttäjän määriteltävissä ja merkitsevät valoisuuden ja kromaattisuuden painotusta suhteessa sävyyn.

DIN99[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Din99 on vuonna 1999 kehitetty värieromittari ja saksalainen standardi.[5]

, jossa

Din99:stä on kehitetty useita paranneltuja versioita, joita merkitään lisäkirjaimilla din99b, din99c ja din99d.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Berns, Roys S (2000). Principles of Color Technology, 3rd Edition. John Wiley & Sons, Canada. 
  2. Fairchild, Mark D. (1997). Color appearance models. Addison Wesley Longman Inc., England. 
  3. Sharma, Gaurav; Wencheng Wu, Edul N. Dalal (2005). "The CIEDE2000 color-difference formula: Implementation notes, supplementary test data, and mathematical observations". Color Research & Applications 30 (1): 21–30. Wiley Interscience. doi:10.1002/col.20070. 
  4. CMC
  5. Shizhe Shen: Color Difference Formula and Uniform Color Space Modeling and Evaluation. RIT: , 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.7.2013). englanti