Uudenkaupungin työväentalo
| Uudenkaupungin työväentalo | |
|---|---|
 Uudenkaupungin työväentalo |
|
| Osoite | Ylinenkatu 12 |
| Sijainti | Uusikaupunki |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1907 |
| Rakennuttaja | Uudenkaupungin Työväenyhdistys ry |
| Omistaja | Uudenkaupungin sosialidemokraatit ry |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | lauta |
| Huoneistoala | 500 m2 |
 |
|
Uudenkaupungin työväentalo on Uudessakaupungissa sijaitseva työväentalo. Työväentalo on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja se on rakennushistoriallisesti ja historiallisesti arvokas. Työväentalo on suojeltu asemakaavalla.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudenkaupungin työväenyhdistys perustettiin jo vuonna 1892 ensimmäisten työväenyhdistysten joukossa. Toisin kuin suurin osa muista samaan aikaan perustetuista työväenyhdistyksistä, Uudessakaupungissa yhdistyksen perustivat työntekijät itse. Yhdistys pyrki parantamaan työväestön oloja perustamalla sairaus- ja hautausapukassan sekä oman työnvälitystoimiston. Yhdistys sai käyttää maksutta suomalaisen kansakoulun voimistelusalia muutaman toimivuoden ajan, mutta 1890-luvun puolivälissä koulun johtokunta epäsi tilojen käytön vedoten sen haittaavan koulun työskentelyä. Yhdistys pyrki yhteiseen rakennushankkeeseen niin raittiusseuran kuin VPK:n kanssa, mutta hankkeet kariutuivat.[1]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistys osti J. Malmgrenin talon toimitiloikseen vuonna 1901. Rahaa oli kerrytetty järjestämällä iltamia ja arpajaisia. Talo paloi vuonna 1906 ja yhdistys ryhtyi heti uuden talon rakennuspuuhiin. Vaikka vanha talo oli palanut täysin, tontti oli edelleen olemassa ja yhdistyksen omistuksessa. Varoja uuden talon rakentamiseen saatiin jäsenien antamilla velkakirjoilla. Uuden talon vihkiäisiä vietettiin 24. marraskuuta 1907. Rakentamista varten otetut velat johtivat yhdistyksen taloudellisiin vaikeuksiin ensimmäisten vuosien aikana. Talo oli vaarassa joutua pakkohuutokaupattavaksi kahteen otteeseen vuosina 1909 ja 1912, osittain siitä syystä, että varojen hankkimista hankaloitti arpajaislupien saannin vaikeus ja iltamista kerättyjen yleisten maksujen suuruus.
Hirsirunkoinen talo vuorattiin laudoilla vuonna 1916 ja maalattiin vaaleankeltaiseksi. Lipunmyyntiä varten rakennettiin lipunmyyntiluukku lipunmyyjän ja pitkäaikaisen rahastonhoitajan Knut Palmun pyynnöstä ilmeisesti 1910-luvulla. Konehuone elokuvien näyttämistä varten rakennettiin vuonna 1924, hankittiin kinematografi ja valkokangas. Elokuvateatteri nimettiin Otavaksi ja elokuvia päätettiin esittää neljä kertaa viikossa. Toiminta ei kuitenkaan ollut kannattavaa ja vuonna 1927 kone saatiin myytyä ja elokuvanäytökset loppuivat.
1950-luvulla työväentaloa kunnostettiin ja taloon asennettiin keskuslämmitys. Talkootöitä kertyi tässä hankkeessa 1609 tuntia. Vallilan työväenyhdistykseltä ostettiin 240 tuolia, jotka kunnostettiin talkoilla ja Kustavin työväenyhdistykseltä ostettiin kovaääniset. Soittokunnan lopettaessa toimintansa 1950-luvun puolivälissä soittokunnan huone vuokrattiin Vehmaan kihlakunnan käräjien käyttöön. Huoneita kunnostettiin ja kalustettiin, ja vuokraa korotettiin. Tuomaria varten hankittiin kahden hengen heteka, pesupöytä, pesuvälineet, 2 patjaa, vuodevaatteet ja ikkunaverhot. Puolustuslaitos vuokrasi työväentaloa juhlatilaisuuksiin ja sitä varten hankittiin talon kadun puolelle Suomen lippu tankoineen.[1]
Taloa on kunnostettu vuosien saatossa talkoovoimin ja vanhaa kunnioittaen. Työväentalo siirtyi kaukolämpöön vuonna 2006. Vanhat uunit eivät ole enää käytössä tulipalovaaran vuoksi.[2]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heti aluksi yhdistys perusti lauluseuran eli sekaköörin, johon liittyi 12 miestä ja 19 naista. Samoin perustettiin juhlatoimikunta, jonka tehtäväksi tuli huokeiden huvien järjestäminen. Oma soittokunta aloitti vuonna 1894. Ensimmäiset iltamat yhdistys järjesti vuonna 1896. Vuonna 1898 yhdistys pystyi järjestämään ensimmäisen kerran alkeiskursseja. Luentoja pitivät lyseon opettajat. Yhdistyksen kirjasto järjestettiin uudelleen vuonna 1904. Sinne hankittiin lisää kirjoja ja tilattiin sanomalehtiä. Samana vuonna aloitti toimintansa myös voimisteluseura, joka esiintyi arpajaisissa ja muissa tilaisuuksissa. Näytelmäseura perustettiin vuonna 1907 ja se toimi pitkään työväenyhdistyksen alaisuudessa. Työväenteatterina toiminta jatkui aktiivisena aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan.
Talvisodan alkaessa majoituslautakunta otti työväentalon käyttöön. Osa työväentalosta luovutettiin siirtolaisten majoittamiseen 1940-luvun alkupuolella. 1960-luvun alussa toiminta oli lamaantunut ja jäsenmäärä laski, mutta vuosikymmenen jälkipuolella toiminta vilkastui uudelleen: naisjaosto järjesti myyjäisiä ja nuoriso-osasto tansseja. Yhdistys järjesti myös jäsenistön ulkopuolelle levinneen varojen keräyksen, josta saaduilla varoilla korjattiin työväentalon katto ja levytettiin seiniä.[1]
Laman aikaan 1990-luvulla yhdistys joutui vuokraamaan koko talon ulkopuoliselle taholle. Tuolloin talossa toimi maalikauppa, jonka jäljiltä ovat kahvion puolen muovimatot. Talo saatiin kuitenkin takaisin ja se on taas aktiivisessa käytössä. Taloa käyttävät mm. SPR:n veripalvelu, tanssikerho ja joogaajat. Kesäisin talolla järjestetään konsertteja, ja tiloja vuokrataan erilaisiin tapahtumiin ja juhliin yksityisille ja yrittäjille.[2]