Uskonto ja terveys
Uskonto ja terveys ovat monitahoisia ilmiöitä, mutta erityisesti viime vuosina kiinnostus niiden väliseen suhteeseen on lisääntynyt.
Uskonnon harjoittamisen vaikutus terveyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääketieteen tohtori Timo Teinosen mukaan uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvat iäkkäät ihmiset ovat muita useammin tyytyväisiä sosiaalisiin suhteisiinsa, ja erityisesti miehillä uskonnollisuuteen liittyi vähäinen alkoholinkäyttö ja tupakointi. Tämä liittyi vähäisempään keuhkoahtaumatautien määrään.[1] Hänen mukaansa usko on useammin yhteydessä hyvään kuin huonoon terveydentilaan, vaikka ei olekaan sen tae. Sairastuminen voi myös tuottaa uskonnollisuutta.[2]
Harold Koenigin ja J. Harveyn mukaan monet tutkimukset osoittavat uskonnollisuuden positiivisen yhteyden terveyteen. Heidän mukaansa taustalla vaikuttava fysiologinen mekanismi liittyy stressin hallintaan ja immuunipuolustukseen. [3] Samanlaisia tutkimustuloksia on saatu myös Yhdysvalloissa Kansallisen terveydenhoitoinstituutin (NIHR) tutkimuksissa[4]. Koenigin mukaan uskonnollisilla ihmisillä on vähemmän sydänkohtauksia, he parantuvat nopeammin ja suhtautuvat elämän ala- ja ylämäkiin positiivisemmin kuin valtaväestö keskimäärin[5] .
Epidemiologisti ja lääketieteen tohtori Jeff Levinin mukaan uskonnon positiivinen vaikutus terveyteen voidaan selittää fysiologisilla ja psykologisilla tekijöillä. Tällaisia ovat mm. ruokavalio, alkoholista ja tupakasta pidättäytyminen, positiivinen minäkuva, kokemus elämän tarkoituksellisuudesta ja sosiaalinen osallistuminen.[5]
Richard P. Sloan on vuonna 2000 arvostellut tutkimusten merkittävyyttä ja metodologisia epäkohtia ja todennut, ettei empiiristä näyttöä uskonnon harjoittamisen ja terveyden välillä juurikaan ole löytynyt[6]. Hänen mukaansa uskonnollisuus on henkilökohtainen asia. Tämän vuoksi hän ei yhdy ehdotuksiin, joiden mukaan lääkärit voisivat kannustaa potilaita uskonnollisuuteen terveyden nimissä. Tähän arvosteluun yhtyy myös Jeff Levin[5].
Rukouskokeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rukoilun tehoa on tutkittu kokeellisesti. Templeton-säätiön tutkimuksessa muiden puolesta rukoilemisen ei havaittu parantavan tai auttavan ihmisiä sairaudesta paranemisessa.
Kristillinen Templeton-säätiö rahoitti 2000-luvulla 2,4 miljoonaa dollaria maksaneen tutkimuksen rukouksen tehosta ihmisiin. Tutkimus toteutettiin kaksoissokkona. Tutkimuksessa potilaat jaettiin satunnaisesti kolmeen koeryhmään. Ensimmäisessä ja toisessa olevat eivät tienneet rukoillaanko heidän puolestaan vai ei, mutta toisen ryhmän puolesta rukoiltiin. Kolmas ryhmä puolestaan tiesi, että heidän puolestaan rukoillaan. Näiden kohdalla testattiin psykosomaattisia vaikutuksia, jotka syntyvät siitä, että tietää olevansa rukousten kohteena. Kokeessa rukoilijoille annettiin niiden potilaiden nimet, joiden puolesta he rukoilivat. Tutkimuksessa seurattiin kuudessa sairaalassa 1802 potilasta, joille oli tehty ohitusleikkaus.
Rukoilijat toimivat kolmesta kirkosta käsin. Kaikki kirkot olivat kaukana kuudesta sairaalasta. Rukoukset pyrittiin vakioimaan mahdollisimman pitkälle, joten kaikkia rukoilijoita pyydettiin liittämään rukoukseensa sanonta ”menestyksekäs leikkaus ja nopea parantuminen ilman komplikaatioita”.[7]
Kokeen tulokset julkaistiin American Heart Journal -aikakauskirjassa huhtikuussa 2006. Minkäänlaista eroa ei havaittu niiden potilaiden välillä, joiden puolesta rukoiltiin ja joiden puolesta ei rukoiltu. Niillä, jotka tiesivät olleensa rukousten kohteena, oli tilastollisesti merkittävästi enemmän komplikaatioita (52% vs. 58%) kuin niillä, jotka eivät tienneet siitä. Kokeen tekijöiden mukaan potilaat, jotka tiesivät olleensa rukousten kohteena kärsivät lisärasituksesta, ”suorituspelosta”.[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑ Teinonen Timo, Uskonnollisuus ja terveys iäkkäillä (väit.), Turun yliopisto, 2005.
- ↑ Teinonen Timo, Terveys ja usko, Kirjapaja, 2007.
- ↑ William R. Yates, M.D.,The Link Between Religion and Health: Psychoneuroimmunology and the Faith Factor.
- ↑ Jones, Nellie, Religion & health: a dose of spirituality can be good for your body - Spiritual Balance, Vibrant Life, 2004.
- ↑ a b c Jones, Nellie, Religion & health: a dose of spirituality can be good for your body - Spiritual Balance, Vibrant Life, 2004.
- ↑ | Annie Bayne,Evidence Behind Claim of Religion-Health Link Is Shaky,Center for the Advancement of Health 2002 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b American Heart Journal: Study of the Therapeutic Effects of Intercessory Prayer (STEP) in cardiac bypass patients: A multicenter randomized trial of uncertainty and certainty of receiving intercessory prayer ahjonline.com. 2006. Viitattu 20.7.2007.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harold G. Koenig and Harvey J. Cohen(ed.), The Link between Religion and Health:Psychoneuroimmunology and the Faith Factor,Oxford university press, 2001.
- Harold G. Koenig, Michael E. McCullough and David B. Larson, Handbook of Religion and Health, Oxford university press, 2000, ISBN 0-19-511866-9
- Teinonen Timo, Terveys ja usko, Kirjapaja, 2007.
- Kontula Osmo, Uskonto ja terveys, Terveyskasvatuksen neuvottelukunta, Lääkintöhallituksen julkaisuja, Sarja: Tilastot ja selvitykset 3/1990.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rehtorin huoneessa: Uskonnon ja terveyden yhteydet (Arkistoitu – Internet Archive)
- O.R. Onken: Gerontology and the Study of Religion and Health: A Vital Role for a Social Science Melting Pot (Arkistoitu – Internet Archive)
- Journal of Religion and health (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lista tutkimuksia aiheesta (Arkistoitu – Internet Archive) - englanniksi
- Hannu Lauerma: Uskonnollinen kokemus vai psykiatrinen oire? Duodecim 2000.
- Uutispalvelu Duodecim: Uskonnot eivät olekaan terveysvaikutteisia?[vanhentunut linkki] 11.2.2010.