Käyttäjä:Pitke/Kansallispuku
Kansallispuku on suomalaiseen kansanomaiseen juhlapukuun perustuva jäljennetty tai rekonstruoitu pukukokonaisuus.[1] Kansallispukuja on useita, ja kukin perustuu eri alueen puvustoon. Suomen Kansallispukuneuvosto tarkistaa ja hyväksyy kansallispukujen paikallisen ja historiallisen paikkansapitävyyden.
Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset kansallispuvut perustuvat suomalaisen rahvaan 1800-luvulle asti käyttämiin kansanpukuihin perustuviin kansanomaisiin juhlapukuihin.
Kansanpuvut saivat kansanelämän osana merkitystä kansalliskulttuurin osana 1800-luvun puolivälistä alkaen.[2] Suomessa julkaistiin ensimmäinen kansanpukuselvitys kuvituksineen vuonna 1863, ja sen kirjoittaja K.F. Ignatius esipuheessa esitti kansanpuvut kansallista luontoa ilmaisevaksi, ja vetosi niiden säilytystoimien puolesta.[2][3] Kansanpukujen kerääminen ja säilyttäminen alkoivat Suomessa 1800-luvun puolivälin jälkeen. Taustalla oli kaupunkisivistyneistön huoli kansanperinteen katoamisesta, kun talonpoikaisväestö hylkäsi perinteiset vaatteensa eli kansanpuvut ja siirtyivät muotivaatteisiin. Ruotsissa perustettiin vuonna 1873 kansantieteellisen Nordiska museetin, jonka erimerkin myötä Suomessakin lähetettiin ylioppilaskuntia keräämään kansan keskuudesta kodin esineitä ja pukuja. Ensimmäinen keräys Suomessa toteutettiin vuonna 1874, jolloin viipurilaiset ylioppilaat toivat Helsinkiin karjalaisia kansanpukuja. Ylioppilasryhmille annettiin keräilyyn ohjeet, jotka ohjasivat hankkimaan mahdollisimman täydellisiä pukukokonaisuuksia, ja jonkin tietyn pukimen puuttuessa teettämään sellaisen paikallisilla vanhimman tiedetyn mallin mukaan. Vuoden 1878 Pariisin maailmannäyttelyissä esillä olivat kokonaisina jo parisenkymmentä täydellistä pukua.[4]
Vuonna 1902 kirjoitti kansatieteilijä Theodor Schwindt, että 1800-luvun lopulla "ruvettiin jo näkemään nuoria neitosia käyttävän kesäaikana kansanomaisia pukuja sielläkin, missä kansa jo aikoja sitten oli lakannut näitä käyttämästä". Jo vuonna 1883 hän oli maininnut, että innostus kansalliseen kuvakieleen ja käsityöperinteeseen oli "ajanhenkeen kuuluvien kansallisrientojen luonnollisena hedelmänä" jo aiemmin virinnyt naapurimaissa ja mainitsi venäläisten säätyläisnaisten pukeutuneen venäläisiin kansanpukuihin. Vuonna 1885 keisari Aleksanteri III:nnen vierailun yhteydessä käytettiin Suomessa kansanpukujen jäljennöksiä ensimmäisen kerran esiintymisasuna: keisarinna Maria Feodorovnalle lahjoitettiin vene, jonka soutivat paikalle kahdeksan näin pukeutunutta naista. Tapahtumaa voidaan pitää suomalaisten kansallispukujen historian alkuna.[5]
1900-luvun vaihteessa ja 1910- ja 1920-luvuilla kansallispukuaate sai yhä laajempaa suosiota ja kansallispuvun merkitys perinne- ja kotiseutusymbolina vakiintui. Vuosien 1899 ja 1922 välillä julkaistiin lukuisia kansallispukukuvastoja teko-ohjeineen. Näihin kuvastoihin sisältyi Kansallismuseon lisäksi myös tanhu- ja kotiseutuyhdistysten kokoamia kansallispukukokonaisuuksia. Erityisesti kansallispuvut esiintymisasukseen valinneiden tanhuyhdistysten esitysten ja tilaisuuksien myötä sekä tanhuharrastus että kansallispuvut levisivät yhä laajemmalle ja myös maaseudulle.[6]
Ensimmäinen kansallispukuja valmiina ja tekotarpeina toimittanut taho oli Suomalaisten kansantanssien ystävien pukuvarasto, joka toimi vuosina 1907-1917. Vuonna 1909 Helmi Vuorelman perustama liike muodostui kuitenkin merkittävimmäksi kansallispukujen valmistajaksi.[6]
Kansallispuku syntyi 1900-luvun vaihteen kansallisaatteen myötä. Ylioppilaista koostuvia retkueita lähetettiin ympäri maata dokumentoimaan ja keräämään mahdollisimman autenttisia ja alkuperäisiä kansanpukuja, eli omavaraistalouden ja suppean elämänpiirin synnyttämiä paikallistyypillisiä rahvaan pukuja. Keräyksen alkaessa kauppatalous ja kaupunkimuoti olivat kuitenkin levinneet jo pitkälle, ja talonpoikaisväki jäljitteli vaatetuksessaan säätyläisten tyyliä. Esimerkiksi vanhoja hiuslaitteita ja jalkineita saattoivat muistaa vain vanhat mummot äitiensä käyttäneen.
Kansallispuvut sommiteltiin paikkakunnittain näiden asukokonaisuuksien pohjalta.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallispukua on sen alkuajoista käytetty muun muassa kansantanhujen esitysasuna. Sen tärkein käyttö kuitenkin lienee juhlapukuna erityisesti kansallis-, perinne- tai paikkakuntamielisissä juhlatilaisuuksissa. Suomalaisen etiketin mukaan kansallispukua voi käyttää kaikissa juhlatilaisuuksissa riippumatta pukukoodista; tunnettu esimerkki on itsenäisyyspäivän vastaanotto, joka muutoin noudattaa frakkikoodia. Kansallispukuneuvosto pitää kansallispuvun käyttöä sen juhla-asun luonteesta johtuen sopimattomana esimerkiksi perinnetöitä esiteltäessä.
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallispukuun kuuluu miehillä paita, liivi ja housut sekä usein takki. Naisilla asuun kuuluu paita, liivi, hame, sekä usein esiliina ja hartiahuivi, joskus myös lanteella roikkuva taskupussi. Sekä miesten että naisten pukuun kuuluu lisäksi sukat, päähine, jalkineet sekä koriste-esineet kuten paidansoljet tai helavyöt puukkoineen. Poikien päähine jäljittelee miehen päähinettä, tytöillä ja nuorilla neidoilla taas on omat, aikuisten naisten päähineistä poikkeavat, useimmiten nauhamaiset pääkoristeensa.
Kansallispukuneuvoston suosituksesta kansallispuvun kanssa tulisi käyttää vain siihen kuuluvia koruja, poikkeuksena vihkisormus, eikä esimerkiksi rannekello saisi olla näkyvissä. Alusvaatteista ei ole annettu tarkempia suosituksia, joskin neuvosto mainitsee erikseen säätyläisnaisten pitkävartiset aluspöksyt tyylillisesti kansallispukuun sopimattomina.
Kansallispuvuissa yleisimpiä värejä ovat valkoinen, punainen ja musta, lisäksi esiintyy sinistä, keltaista ja vihreää, harvemmin myös muita värejä. Erityisesti Kuvioaiheina esiintyy erityisesti pystyraitoja, lisäksi myös vaakaraitoja ja ruutukuvioita sekä flammu- eli täplävärjäyksellä tuotettuja yksinkertaisia kuvioita.
Alue-erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallispuvuissa ja etenkin naisten asuissa kuvastuu Suomen jako läntiseen ja itäiseen kulttuuripiiriin. Esimerkiksi kovitettu pitsikoristeinen tykkimyssy esiintyy vain läntisissä puvuissa: itäisissä puvuissa aikuisen naisen päähinen on huntuliina. Syvimmän Karjalan asuissa ei myöskään esiinny muiden alueiden porvaristyylistä vartalonmyötäistä liiviä.
Rannikoiden ruotsinkielisten alueiden kansallispuvut ovat tyypillisesti hieman koreampia ja väreistä sinistä ja vihreää esiintyy enemmän. Suomenkielisistä alueista poiketen hartiahuivi puetaan useimmiten liivin päälle.
Muinaispuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallispuvun tavoin muinaispuku on rekonstruoitu, tarkistettu tietyllä alueella ammoin käytetty puku. Muinaispuvut perustuvat kansanpuvun sijaan pronssikauden muinaishautalöytöihin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lönnqvist, Bo: Kansanpuku ja kansallispuku. Otava, 1978. ISBN 951-1-05176-8.