Uruguayn ilmavoimat
| Uruguayn ilmavoimat | |
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 21. maaliskuuta 1930 alkaen |
| Valtio | Chile |
| Puolustushaarat | ilmavoimat |
| Rooli | puolustushaara |
| Osa joukkoa | Uruguayn asevoimat |
| Koko | 3 000[1] |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Jorge Robles Mella[2] |
Uruguayn ilmavoimat (esp. Fuerza Aérea Uruguaya, lyhenne FAU) Uruguayn asevoimien puolustushaara.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uruguayn ilmavoimien historia alkaa maaliskuusta 1913, jolloin Uruguayn Canelonesin alueella sijaitsevaan Los Cerrillosiin perustettiin sotilaslentokoulu Escuela de Aviación Militar maan sota- ja laivastoministeriön määräyksellä.[3] Koulu sai kalustokseen yhden Farman- ja yhden Blériot XI -lentokoneen, mutta joutui lopettamaan toimintansa jo heinäkuussa 1913 heikon varatilanteen takia. Ilmailukoulu aloitti toimintansa uudelleen samalla nimellä marraskuussa 1916, jolloin se uudelleenperustettiin Paso de Mendozan alueelle Montevideoon. Maahan saapui 1920 ranskalainen sotilaslähetystö, jonka vaikutuksesta Uruguay päätyi hankkimaan muutamia ranskalaisia lentokoneita. Uruguayn ilma-aseen ensimmäinen sotilasyksikkö, Escuadrilla de Caza, perustettiin vuonna 1924.[4]
Lentojoukot uudelleenorganisoitiin vuonna 1935, jolloin niistä tuli armeijalle alistettu[3] Aeronáutica Militar (A.M.). Uruguayn hallinto antoi sotilastukikohtansa Yhdysvaltain käyttöön vuonna 1940, saaden vastineena Lend-Lease-apua. Ilmavoimat saivat käyttöönsä seuraavina vuosina pieniä määriä kuljetus- ja koulukoneita. Yhdysvaltalainen sotilaslähetystö saapui maahan vuonna 1947, jolloin Aeronáutica Militar uudelleenorganisoitiin ja ensimmäinen kuljetus- ja ensimmäinen taisteluyksikkö perustettiin. Ilmavoimat saivat 15 North American B-25J Mitchellin ja 25 North American F-51D Mustangin konetoimituksen vuonna 1950. Kalustolisäyksen seurauksena perustettiin hävittäjä- ja pommikoneyksikkö. Kansallinen lentoyhtiö Pluna (esp. Primeras Líneas Uruguayas de Navegación Aérea) perustettiin asevoimien alaisuuteen vuonna 1951.[4]
Ilmavoimat irtautuivat armeijasta 4. joulukuuta 1953, jolloin niistä tuli itsenäinen puolustushaara Fuerza Aérea Uruguaya (FAU). FAU sai käyttöönsä ensimmäiset Lockheed AT-33A -suihkuhävittäjät vuonna 1955. Ilmavoimien alaisuuteen perustettu PLUNA irtautui itsenäiseksi siviililentoyhtiöksi vuoteen 1961 mennessä ja uusi sotilalentoyhtiö TAMU (esp. Transportes Aéreos Militares Uruguayos) perustettiin vuonna 1970. Yhtiön koneiet olivat sekä sotilas- että siviilirekisterissä, ja se lensi alkuun maan sisäisiä lentoja, mutta myös myöhemmin kansainvälisiä lentoja Brasiliaan, Argentiinaan ja Paraguayhyn. Uruguayn lentotukikohdat (esp. Bases Aeronáuticas) perustettiin vuonna 1965 prikaateina (esp. Brigada Aérea).[4]
Ilmavoimien kalustoa uusittiin 1970-luvulla, kun Cessna A-37B -koneet korvasivat aiemmat Lockheed F-80C -suihkuhävittäjät. Ilmavoimat saivat myös käyttöönsä myös pieniä määriä uusia kuljetus, koulutus ja yhteyslentokoneita, muutamia helikoptereita, sekä pieniä kapinoita vastaan taisteulua varten suunniteluja COIN-ilma-aluksia.[4]
Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_Lofting.jpg)
Uruguayn ilmavoimien kalusto koostui vuoden 2017 alulla 37 lentokoneesta ja seitsemästä helikopterista. Ilmavoimien taistelukonekalustona oli 12 Cessna A-37 Dragonflyta ja viisi FMA IA 58 Pucaráa -konetta. Kuljetuskalusto koostui neljästä eri konetyypistä ja siihen kuului kuusi konetta. Ilmavoimilla oli lisäksi tilauksessa kaksi Harbin Y-12 -kuljetuskonetta. Koulutustarkoitukseen Uruguayn ilmavoimilla oli kymmenen konetta. Erikoiskäyttöön suunnattuja koneita Uruguayn ilmavoimilla oli neljä, joista kaikki olivat CASA C-212 Aviocar -merivalvontakoneita.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ IISS: The Military Balance 2017, s. 472. Routledge, 2017. ISBN 978-1857439007. (englanniksi)
- ↑ Alto Mando 2017 – Fuerza Aérea de Chile fach.cl. Chilen ilmavoimat. Viitattu 27.1.2017. (espanjaksi)
- ↑ a b Reseña Histórica de la Fuerza Aérea Uruguaya fau.mil.uy. 6.9.2013. Uruguayn ilmavoimat. Viitattu 27.1.2017. (espanjaksi)
- ↑ a b c d Narrative History of the Uruguayan Air Force aeroflight.co.uk. 4.6.2014. Aeroflight Publishing. Viitattu 29.1.2017. (englanniksi)
- ↑ World Airforces 2017 (PDF) (s. 17) flightglobal.com. Reed Business Information Ltd. Viitattu 30.1.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uruguayn ilmavoimat Wikimedia Commonsissa
