Atollikäki
| Atollikäki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Käkilinnut Cuculiformes |
| Heimo: | Käet Cuculidae |
| Suku: | Urodynamis |
| Laji: | taitensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Urodynamis taitensis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Atollikäki (Urodynamis taitensis)[3] on käkiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Oseaniasta.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atollikäki kasvaa 40–41 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Ruumiinrakenteeltaan laji on leveäsiipinen ja pitkäpyrstöinen. Atollikäen pää, selkä ja siivet ovat tumman ruskeat, ja niissä on runsaasti punaruskeita ja mustia juovia. Linnun rinta ja vatsa ovat valkoiset ja niisä on ruskeita pystyjuovia.[4][5]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atollikäki pesii Uudessa-Seelannissa ja muuttaa talvehtimaan Melanesian ja Polynesian saarille. Uudesta-Seelannista lintu lähtee talvehtimaan helmi-huhtikuussa ja palaa lokakuussa. Atollikäen elinympäristöä ovat metsät, pensaikot, puurarhat ja maanviljelysmaat. Laji syö hyönteisiä ja lisäksi pieniä liskoja. Pesimäkausi on marras-joulukuussa. Atollikäki on pesäloinen, joka munii varpuslintujen pesiin.[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Urodynamis taitensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Urodynamis taitensis (TSN 177847) itis.gov. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Atollikäki – Urodynamis taitensis Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ Guy Dutson: Birds of Melanesia, s. 132. Bloomsbury Publishing, 2011. ISBN 978-0-7136-6540-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.5.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Gill, B.J.: Long-tailed cuckoo New Zealand Birds Online. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Johannes Erritzøe, Clive F. Mann, Frederik Brammer, Richard A. Fuller: Cuckoos of the World, s. 332. Bloombury Publishing, 2012. ISBN 978-0-7136-6034-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.5.2023). (englanniksi)
| ||||||||||