Unimate

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Unimate oli ensimmäinen teollisuusrobotti. Se otettiin käyttöön vuonna 1961 General Motorsin Inland Fisher Guide plant-tehtaalla New Jerseyn osavaltion Ewing townshipissä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Devol (1912–2011) oli 1950-luvun alusta alkanut selvittää yleiskäyttöistä, tietokoneohjattua manipulaattoria tietokoneiden magneettinauhakelojen käsittelyyn ja kirjoitti tästä vuonna 1954 patenttihakemuksen. Sen kuvaus kattoi myös teollisuusrobotin toiminnan. Devolille myönnettiin patentti 1961. Laitteen kehityskustannus oli suuri ja Devol sai rahoittajaksi yrityksen nimeltä Consolidated Diesel Electronic (Condec). Unimation Incorporated aloitti Condecin osana. Johtajaksi Unimationille palkattiin Joseph Engelberger (s. 1925).[1]

Ensimmäisen robotin General Motorsille myi Devol itse. Robotin tehtävänä oli palvella painevalukonetta. Unimate 1900 -mallinen robotti nosti punahehkuisia autonosia, käytti osat jäähdytysnesteessä ja siirsi ne sitten kuljettimelle. Työntekijät eivät vastustaneet automaatiota, koska olivat varmoja koneen epäonnistumisesta. Toisaalta robotin työtehtävä oli myös likainen, yksitoikkoinen ja vaarallinen.

Robottia esiteltiin ensimmäisen kerran julkisesti vuonna 1961 Chicagon messuilla, jossa robotilla koottiin kirjaimista yksinkertaisia lauseita. Engelberger pääsi vuonna 1966 esittelemään robotin ohjelmoitavuutta Johnny Carsonin isännöimässä The Tonight Show’ssa, jossa robotti muun muassa kaatoi olutta, löi golfpalloa ja johti orkesteria.[2]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unimate-robottia voidaan kuvata nivelöidyksi käsivarreksi, jonka liikkeitä ohjasi rumpumuistiin tallennetut komennot. Käsivarsi pystyi kääntymään jalustallaan, keinumaan keskivartalosta ja pidentämään kättään työntämällä liukutankoa ulospäin. Ranne pystyi kiertymään vaaka-akselin ympäri ja ranteeseen oli kiinnitetty työkalupihti. Ohjelmoitavia akseleita oli siis neljä ja työkalu. Robotti oli sähkökäyttöinen, koska tuolloin hydrauliikkaa ei saatu toimimaan luotettavasti. Robotin kehittäjät joutuivat mekaniikan lisäksi kehittämään myös sopivaa tietokonetta ohjaukseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa. Suom. Veli-Pekka Ketola (alkuteos 50 Machines that Changed the Course of History Quid Publishing, 2012). Moreeni, 2013. ISBN 978-952-254-160-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Chaline 2013, s. 171.
  2. a b Chaline 2013, s. 171–173.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]