Unilateralismi
Unilateralismi tarkoittaa yksipuolisuuteen pohjautuvaa menettelyä poliittisessa toiminnassa.[1]
Yleismääritelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unilateralismin käsitteelle on esitetty useita hiukan erilaisia yleismääritelmiä.[2]
Yksinkertaisimman yleismääritelmän mukaan unilateraalinen toiminta tarkoittaa sitä, että siihen osallistuu vain yksi valtio. Joidenkin tutkijoiden mukaan unilateraalista toimintaa on sekin, jos vahvan johtajavaltion mukana on muitakin valtioita, mutta ne ovat sivuosassa. Tällainen työnjako oli esimerkiksi Yhdysvaltain johtamassa Irakin sodassa vuonna 2003.[2]
Toisen määritelmän mukaan unilateralismi tarkoittaa valtion toimintaa omien kapeiden etujensa ajamiseksi, ottamatta huomioon muita valtioita. Selkein esimerkki on se, kun valtio toimii vastoin kaikkien muiden valtioiden toiveita, joskin tämä on harvinaista kansainvälisessä politiikassa. Tämän määritelmän mukaan valtion toiminta yksinäänkään ei ole unilateraalista silloin, kun muut valtiot hyväksyvät sen.[2]
Kolmannen määritelmän mukaan unilateralismilla tarkoitetaan sitä, kun valtio toimii kertomatta siitä etukäteen muille valtioille.[2]
Neljännen yleismääritelmän mukaan unilateralismi tarkoittaa sitä, kun valtio ei noudata ulkopolitiikassaan kansainvälisten instituutioiden toiveita, tai kun se vetäytyy instituutioista, kuten tekemistään kansainvälisistä aserajoitussopimuksista, tai jättää sopimuksia ratifioimatta.[2]
Erikoismääritelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälisessä talouspolitiikassa unilateralismilla voidaan tarkoittaa sitä, että valtio luopuu syrjimättömyysperiaatteesta ulkomaankaupassaan. Toinen unilateralismin merkitys talouspolitiikassa on aggressiivinen voimankäyttö myönnytysten saamiseksi talousneuvotteluissa heikomman valtion kanssa.[2]
Turvallisuuspolitiikassa unilateralismilla on tarkoitettu ensinnäkin sitä, kun valtio toimii sotilaallisesti ilman muiden valtioiden tukea. Joidenkin tutkijoiden mukaan unilateralismiksi voidaan kutsua myös sellaisia sotilaallisia operaatioita, joissa joukot ja resurssit tulevat pääasiassa yhdeltä valtiolta, joka myös johtaa operaatiota. Toinen unilateralismin merkitys turvallisuuspolitiikassa on operaatio, jolla ei ole kansainvälisen instituution, kuten Yhdistyneiden kansakuntien, valtuutusta tai tukea, sillä kansainvälisen lain mukaan sotilaallisen voiman käyttö muuhun kuin hyökkäyksen torjumiseen vaatii YK:n valtuutuksen.[2]
Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvallat on nostettu esimerkiksi maasta, joka on usein harjoittanut unilateralismia ulkopolitiikassaan, esimerkiksi George W. Bushin presidenttikaudella.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Iso sivistyssanakirja, s. 337. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-30879-0.
- ↑ a b c d e f g h Brooks, Stephen G. (toim. Badie, Bertrand & Berg-Schlosser, Dirk & Morlino, Leonardo): ”Unilateralism”, International Encyclopedia of Political Science, osa 8, s. 2675–2677. Sage Publications, 2011. ISBN 978-1-4129-5963-6.