Unanimismi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Unanimismi (ransk. unanimisme < unanime = yhteisöllinen) on 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuden suuntaus, joka pyrki saamaan ihmiskuvaukseen kollektiivisen yhteisyyden tunnelman. Suuntaus oli vallalla erityisesti Ranskassa, jossa sitä pyrkivät toteuttamaan esimerkiksi Jules Romains teoksellaan Les Hommes de bonne volonté ja Georges Duhamel. Suomalaisista kirjailijoista muun muassa Mika Waltari sai siitä herätteitä teokseensa Surun ja ilon kaupunki[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Markku Envall: Kahdeksan syytä lukea Mika Waltaria. KirjaIN, 2008, nro 2, s. 44.