Umberto Cagni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Umberto Cagni (24. helmikuuta 1863 Asti22. huhtikuuta 1932 Genova) oli italialainen upseeri ja naparetkeilijä.

Cagnin yritys käydä pohjoisnavalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umberto Cangnin kääntöpaikka pohjoisnaparetkelle oli Frans Josefin maan Rudolfinmaa, joka on merkitty karttaan punaisella.

Cagni oli aiemmin ollut luutnanttina varajohtaja Abruzzien herttuan, seikkailijan Luigi Amedeo di Savoia-Aostan yrityksessä tehdä retki pohjoisnavalle. Retki oli epäonnistunut ja Abruzzien herttua paleltunut. Nyt vuorostaan Cagni yritti matkustaa pohjoisnavalle koirarekien avulla. Hän lähti liikkeelle Stella Polare -laivalla varusteineen ja rantautui pohjoiselle Frans Josefin maalle[1] Rudolfinmaalle.[2] suunnilleen leveydelle 81° 46'.

Cagni käytti kärkipartiotekniikkaa: erillinen ryhmä etsi ja raivasi pääjoukolle tietä. Tarkoitus oli käyttää pääjoukon lisäksi kahta apupartiota.

Cagnin matka kohti pohjoisnapaa alkoi 11. maaliskuuta[3] 10 miehen ja melkein sadan koiran voimin[4]. Jo matkan alussa Cagnin joukosta irtautunut kolmimiehinen apupartio katosi, ja sen miehet todennäköisesti kuolivat[4].

Matkanteko oli railojen, jääkasojen, väsymyksen ja lumimyrskyjen vuoksi erittäin vaivalloista ja vauhti oli vain kuusi meripeninkulmaa päivässä[5].

Toinen apupartio, joka irtautui leveydellä 83° 10' N, pääsi tukikohtaan turvallisesti takaisin. Gagni jatkoi matkaansa kolmen miehen kanssa. Hän pyrki jatkamaan matkaa navalle tai ainakin ylittämään Fridtjof Nansenin aiemman ennätyksen.

Vaikeuksista huolimatta Cagni saavutti 25. huhtikuuta 1900 uuden pohjoisnavan läheisyysennätyksen 86° 34'[6]. Matka oli vienyt 45 päivää. Pohjoisnapa jäi 381 kilometrin päähän, mutta aiempi Nansenin tekemä ennätys oli rikottu 21 kaariminuutilla, eli 35–40 kilometrillä. Paluu oli vielä vaikeampi kuin menomatka. Miehet nälkiintyivät ruokatarvikkeiden loputtua ja söivät koiriaan[7][8][9]. Cagni pääsi kuitenkin 23. kesäkuuta elävänä retkeltään takaisin. Paluumatkalla haittasi kesän aiheuttama jäiden osittainen sulaminen ja ajautuminen merivirran mukana länteen[4]. Paluu Frans Josefin maalle vei 60 päivää, vauhdilla noin 10 km/päivä[10] Cagnin matka oli 1 400 km, 104 päivässä[11].

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Lainema & Juha Nurminen: Ultima Thule- pohjoiset löytöretket. WSOY, 2001. ISBN 951-0-23925-9. suomi
  • Savoia, Luigi Amedeo di: On the Polar Star in the Arctic Sea. Hutchinson 1903. Käännetty teoksesta La Stella Polare nel Mare Arctico 1899-1900. 1903

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sullcrestadellonda.it
  2. Lainema & Nurminen, s. 282, 284
  3. Lainema & Nurminen, s. 283
  4. a b c Polar regions, Britannica 11th ed.
  5. North Pole, South Pole - Journeys to the end of Earth, Bertrand Imret, New Horizons, Thames and Hudson, 1992, s. 68
  6. Lainema & Nurminen, s. 282, 284
  7. Hannes Salovaara, Naparetkeilijöitä, Otava 1929
  8. Spectrum 1, Arktis, s. 414
  9. Otavan suuri ensyklopedia 6, OE6, Napamaat, sivu 4572
  10. Lainema & Nurminen, s. 284
  11. Spedizione italiana alla conquista del polo nord,86° e 34’ di latitudine nord, umberto cagni, un astigiano verso il polo nord nell’aprile del 1900