USS Iowan tykkitornin räjähdys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Iowan tykkitornin räjähdys
USS Iowan tykkitorni räjähtää 19. huhtikuuta 1989.
USS Iowan tykkitorni räjähtää 19. huhtikuuta 1989.
Päivämäärä 19. huhtikuuta 1989
Tapahtumapaikka lähellä Puerto Ricoa
Kuolleita 47

USS Iowan tykkitornin räjähdys tapahtui Yhdysvaltain laivaston taistelulaiva USS Iowa (BB-61):n tykkitornissa kaksi sen ollessa Puerto Ricon lähistöllä 19.4.1989. Räjähdyksessä kuoli 47 merisotilasta ja itse torni vaurioitui pahoin.[1]

Laivaston teettämä ensimmäinen onnettomuustutkinta tuli siihen tulokseen, että yksi kuolleista tykkimiehistön jäsenistä, Clayton Hartwig, oli aiheuttanut onnettomuuden tahallisesti. Tutkinnan aikana mediaan vuodettiin tietoja joiden mukaan Hartwigin ja toisen merimiehen Kendall Truitin homoseksuaalinen suhde olisi päättynyt eroon. Myös Truittia epäiltiin syylliseksi räjähdykseen.[1] Laivaston loppuraportissa päädyttiin siihen että Hartwigin homoseksuaalisuudesta ei ollut todisteita, mutta hän oli itsetuhoinen ja käytti räjäytyksessä elektronista tai kemiallista sytytintä.

Uhrien omaiset, media ja kongressin jäsenet suhtautuivat erittäin kriittisesti tutkimuksen tuloksiin. Senaatin puolustusvaliokunta pyysi Government Accountability Office -virastoa tarkistamaan laivaston tutkinnan. Sandia National Laboratories avusti teknisissä tutkimuksissa.

Räjähdys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelulaiva USS Iowa osallistui kovapanosammuntaan 330 merimailia Puerto Ricosta koilliseen. Harjoituksen oli määrä alkaa 19. huhtikuuta 1989 kello 10:00 paikallista aikaa ja sitä oli seuraamassa laivan kannella vara-amiraali Jerome L. Johnson.[2] 9:55 voimakas räjähdys vavisutti alusta, minkä jälkeen kuumat palokaasut täyttivät koko tornin. Räjähdyksen seurauksena kuoli 47 miestä. Ruutivarastossa, joka sijaitsee erillään tornista, olleet 11 miestä säilyivät ilman vammoja.[3]

Räjähdyksen jälkiseuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen kapteeni Fred Moosally kättelemässä presidentti G. H. W. Bushia muistotilaisuudessa

Tulipalon sammuttaminen kesti 90 minuuttia jolloin tykkitornin alatasot päästettiin täyteen vettä. Ruumiiden löytöpaikkoja ei merkitty kunnolla vaan tehtiin pelkkä hätäinen piirros. Tornista tuoduista roskista ja tuhoutuneista laitteista ei tehty luetteloa ja niistä otettiin vain pari valokuvaa ennen kuin ne heitettiin laidan yli.[4] Seuraavana päivänä ruumiit lennätettiin helikopterilla Roosevelt Roadsin tukikohtaan, josta ne tuotiin C-5 Galaxy-koneella Doverin lentotukikohtaan Delawareen.[5] Iowa palasi 23. huhtikuuta kotisatamaansa Norfolkiin, jossa pidettyyn muistotilaisuuteen osallistuivat presidentti George H. W. Bush ja puolustusministeri Dick Cheney.[6]

Kymmenen päivää onnettomuuden jälkeen erään uhrin sisar Kathy Kubicina kirjoitti aluksen kapteeni Fred Moosallylle kirjeen, jossa kertoi veljensä Clayton Hartwigin henkivakuutuksen edunsaajan olleen toinen merimies Kendall Truitt.[7]

Laivaston onnettomuustutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettuaan Kubicinan kirjeen amiraali Richard Milligan otti yhteyttä Naval Investigative Serviceen, joka tutki mahdollisuutta että Hartwig olisi joko murhattu tai lavastanut itsemurhansa räjähdysonnettomuudeksi[7].

Senaattorit Howard Metzenbaum ja John Glenn pyysivät senaatin puolustusvaliokuntaa järjestämään kuulemistilaisuuden Milliganin tutkimusraportista. Sam Nunnin johtama valiokunta käsitteli istunnossaan 16. marraskuuta 1989 itse onnettomuuden tutkinnan lisäksi muun muassa miehistön koulutusta.[8]

Sandia National Laboratories'n tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandian tutkimus vahvisti laivaston raportissa esitetyn väitteen, että ruuti oli stabiilia ja sitä oltiin survottu liian kovaa.[9]

Oikeudenkäynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hartwigin perheenjäsenet nostivat kanteen laivastoa vastaan henkisten vammojen aiheuttamisesta (inflicting emotional distress)[10]. Moosally ja kolme muuta upseeria haastoivat "A Glimpse of Hell: The Explosion on the USS Iowa and Its Cover-Up" -kirjan kirjoittajan Charles C. Thompson II:in ja julkaisijan W.W. Norton & Co. Inc. oikeuteen kunnianloukkauksesta. Thompson ilmoitti seisovansa kirjansa takana.[11] Asia sovittiin salassa julkisuudelta helmikuussa 2007.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Conahan, Frank C.: Battleships, issues arising from the explosion aboard the USS Iowa. General Accounting Office, 1990. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.7.2012). (englanniksi)
  • Schwoebel, Richard L.: Explosion Aboard the Iowa. Naval Institute Press, 1999. ISBN 1557508100. Google books (viitattu 21.7.2012). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Iowan tykkitornin räjähdys.
  1. a b Trippett, Frank: Mystery Aboard the Iowa Time. 5.6.1989. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  2. Schwoebel, s. 1
  3. Schwoebel, s. 7–8
  4. Schwoebel, s. 9, 11, 12–13
  5. Schwoebel, s. 13
  6. Schwoebel, s. 14
  7. a b Schwoebel, s. 35, 49
  8. Schwoebel, s. 51
  9. Conahan, s. 6
  10. Sailor's Family Sues Navy Over Iowa Report New Yor Times. 1.7.1992. Viitattu 15.8.2012. (englanniksi)
  11. Vogel, Steve: Deadly Blast Haunts Battleship's Skipper Washington Post. 18.3.2001. Viitattu 14.8.2012. (englanniksi)
  12. USS Iowa book defamation suit settled 13 Feb 2007. Associated Press. Viitattu 14.8.2012. (englanniksi)