HMS Charlestown (I21)
| HMS Charlestown | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Virginia |
| Kölinlasku | 5. huhtikuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 4. heinäkuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 23. syyskuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | romutettu 1947 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 306 t |
| Pituus | 95,81 m |
| Leveys | 9,42 m |
| Syväys | 2,4 m |
| Nopeus | 35 solmua |
| Miehistöä | 122 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4" tykkiä 2 x 3" ilmatorjuntatykkiä 12 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Charlestown (viirinumero I21) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Abbot (DD-184), joka luovutettiin 23. syyskuuta 1940 Kuninkaalliselle laivastolle hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen mukaisesti.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Wickes-luokka
Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Newport News Shipbuilding and Drydock Companyltä Newport Newsistä Virginiasta, missä köli laskettiin 5. huhtikuuta 1918. Alus laskettiin vesille 4. heinäkuuta nimellä USS Abbot kumminaan kommodori Abbotin lapsenlapsi neiti Louise Abbot ja otettiin palvelukseen 19. heinäkuuta ensimmäisenä päällikkönään kapteeniluutnantti W. N. Richardson Jr.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus sijoitettiin palvelukseenoton jälkeen Norfolkiin Virginiaan, jossa se palveli itärannikolla, Meksikonlahdella ja Karibialla erityisesti Kuubassa. Alus poistettiin palveluksesta 5. heinäkuuta 1922 Phihadelphin laivastontelakalla. Lähes kahdenkymmenen vuoden varastoinni jälkeen alus palautettiin palvelukseen 17. kesäkuuta 1940 ja se aloitti partioinnin itärannikolla, kunnes se poistettiin jälleen palveluksesta 23. syyskuuta Halifaxissa.[1]
HMS Charlestown[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus luovutettiin 23. syyskuuta 1940 Halifaxissa yhdessä viiden muun hävittäjän kanssa Kuninkaalliselle laivastolle, joka otti sen palvelukseen samana päivänä nimellä HMS Abbot. Se purjehti St. Johnsiin Newfoundlandiin odottamaan siirtoa kotimaahan.[2]
Alus nimettiin 2. lokakuuta HMS Charlestowniksi ja se saapui 8. lokakuuta Plymouthiin, jossa se siirrettiin muutostöitä varten Devonportin telakalle, missä alukselle asennettiin saattajan tarvitsema varustus.[2]
Charlestown määrättiin marraskuun alussa 1. miinalaivueeseen Lochalshiin suojaamaan miinalaivoja sekä tarvittaessa suojaamaan Islantiin matkaavia saattueita. Alus palasi 4. marraskuuta telakalta, mutta koeajojen aikana havaittiin aluksella ongelmia, jotka pakottivat sen palaamaan telakalle.[2]
Alus palasi palvelukseen 6. tammikuuta 1941, jolloin se liittyi laivueeseensa Lochalshissa. Alus suojasi 6. helmikuuta apumiinalaivoja HMS Agamemnon, HMS Menesteheus, HMS Southern Prince ja HMS Port Quebec yhdessä HMS Brightonin, HMS Lancasterin ja HMS St. Albansin kanssa rakennettaessa pohjoistasulkua (operaatio SN7A).[2]
Charlestown liitettiin 13. helmikuuta laivueen 17. hävittäjäviirikköön. Alus suojasi 17. helmikuuta Southern Princeä ja Port Quebeciä yhdessä HMS Echon, Brightonin ja Lancasterin kanssa rakennettaessa pohjoistasulkua (operaatiot SN7B, SN6 ja SN6A). Se suojasi 19. ja 26. maaliskuuta 1. Miinalaivuetta yhdessä Lancasterin, HMS St. Maryn ja HMS Castletonin kanssa rakennettaessa pohjoistasulkua (operaatiot SN69 ja SN4).[2]
Huhtikuusta toukokuuhun alus oli telakalla. Alus palveli heinäkuun Clydessä suojaten saattueita, kunnes se elokuussa palasi laivueeseensa Lochalshiin. Se suojasi 24. elokuuta laivueen mukana 1. miinalaivuetta sekä HMS Adventurea täydennettäessä pohjoistasulkua (operaatio SN70A).[2]
Syys-lokakuun alus oli saattueiden suojana. Alus suojasi 9. marraskuuta Menestheusta ja Port Quebeciä täydennettäessä pohjoistasulkua Färsaarten kapeikkoon (operaatio SN83B). Se siirrettiin 20. marraskuuta Grimsbyn telakalle huollettavaksi.[2]
Alus jäi tammikuussa 1942 SS Marplen yliajamaksi ollessaan edelleen telakalla, mistä se palasi palvelukseen 21. helmikuuta. KOeajojen päätyttyä maaliskuun alussa alus liittyi laivueeseensa.[2]
Charlestown siirrettiin 14. maaliskuuta luoteisen reitin saattueiden suojaksi. Alus suojasi 30. maaliskuuta 1. miinalaivuetta yhdessä risteilijä HMS Charybdiksen sekä sitä suojanneiden hävittäjien Lancasterin ja HMS Wellsin kanssa täydennettäessä pohjoistasulkua Färsaarten pohjoispuolelle (operaatio SN87). Alus suojasi 18. huhtikuuta Färsaarten pohjoispuolella uudelleen 1. Miinalaivuetta yhdessä HMS Kenyan, Wellsin, HMS Sardonyxin ja HMS Saladinin kanssa (operaatio SN88). Se erkani 20. huhtikuuta operaatiosta sukellusveneidentorjuntatehtävään.[2]
Alus suojasi 8. toukokuuta 1. miinalaivuetta ja Adventurea yhdessä Brightonin, Castletonin ja Wellsin kanssa täydennettäessä Färsaarten matalikon miinoitteita (operaatio SN3A). Alus erkani 11. toukokuuta osastosta sukellusveneidentorjuntaan.[2]
Kesä-heinäkuun alus suojasi luoteisenreitin saattueita, kunnes se palasi elokuussa laivueeseensa suojaamaan miinalaivuetta. Alus suojasi 21. elokuuta 1. miinalaivuetta sekä Adventurea yhdessä HMS Auroran, Brightonin, Castletonin ja HMS Newarkin kanssa täydennettäessä pohjoistasulkua (operaatio SN73). Se suojasi 2. syyskuuta samoja miinalaivoja kuin aiemmassa operaatiossa yhdessä HMS Jamaican, Lancasterin, Brightonin ja Newarkin kanssa (operaatio SN89).[2]
Alus siirrettiin 4. syyskuuta luoteisenreitin saattueiden suojaksi, kunnes se suojasi 15. syyskuuta uudelleen miinoittajia yhdessä Lancasterin, Newarkin ja HMS Puckeridgen kanssa täydennettäessä Färsaarten kapeikon miinoitteita (operaatio SN65A).[2]
Lokakuussa alus suojasi samaa miinoittajaosastoa yhdessä Wellsin ja HMS Ledburyn kanssa (operaatio SN3E). Alus siirrettiin marraskuussa Newportiin telakalle, mistä se vapautui tammikuussa 1943. Alus vaurioitui telakalta poistuessaan osuttuaan telakan laitaan. Se siirrettiin Cardiffiin korjattavaksi.[2]
Maaliskuussa alus palasi palvelukseen, jolloin se sijoitettiin Orkneyn ja Shetlannin alueen alaisuuteen. Se suojasi huhtikuusta heinäkuuhun alueen saattueita, kunnes se siirrettiin elokuussa telakalle Belfastiin, mistä se palasi palvelukseen lokakuussa Rosythin saattajaosastoon suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus suojasi marras-joulukuun itärannikon saattueita.[2]
Charlestown palveli marraskuuhun 1944 saakka itärannikon saattueiden suojana. Alus törmäsi 10. joulukuuta Harwichin edustalla miinanraivaaja HMS Florizelin kanssa, jolloin se kärsi merkittäviä vaurioita.[2]
Alus todettiin tammikuussa 1945 korjauskelvottomaksi, jolloin se poistettiin palveluksesta. Alus makasi elokuuhun Grangemouthissa ankkurissa.[2]
Alusta ei palautettu Yhdysvaltoihin, vaan se sijoitettiin sotatoimien päätyttyä poistolistalle. Alus myytiin 4. maaliskuuta 1947 BISCOlle romutettavaksi. Se saapui 3. joulukuuta 1948 hinattuna T Youngille romuttamolle Tyneen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
- Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)