Tšeljuskininniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tšeljuskininniemen eli Mys Tšeljuskinin sijainti.
Tšeljuskininniemen rakennuksia. Valokuva vuodelta 2012.
Tšeljuskininniemen hydrometeorologinen observatorio, jota näkyy kuvan vasemalla laidalla, on maailman pohjoisin mantereella sijaitseva säähavaintoasema.

Tšeljuskininniemi[1] (ven. Челюскин Мыс, Tšeljuskin Mys), aiemmin myös Kap Tšeljuskin[2], on Euraasian mantereen pohjoisin paikka ja samalla maailman pohjoisin mantereella oleva paikka. Se sijaitsee Taimyrin niemimaan koillisosassa Venäjän Krasnojarskin aluepiirissä leveyspiirillä 77° 44′.[3] Vilkitskinsalmi erottaa niemen sen pohjoispuolella olevasta Severnaja Zemljan saaristosta. Pohjoisnavalle on matkaa 1370 km.

Niemi on nimetty sinne 20. toukokuuta 1742 saapuneen tutkimusmatkailija Semjon Tšeljuskinin mukaan. Hän saapui sinne koiravaljakoilla kahden sotilaan kanssa.[4] Tšeljuskin nimesi niemen alkujaan Koillisniemeksi (ven. мыс Восточно-Северный).[3] Nykyinen nimi annettiin sata vuotta myöhemmin vuonna 1842. Hylkeenpyytäjät liikkuivat alueella kuitenkin jo 1600-luvulla. Suomalaissyntysen geologi-tutkimusmatkailija Adolf Nordenskiöldin johtama, Koillisväylän läpi purjehtinut retkikunta vieraili paikalla Vega-aluksellaan vuonna 1878. He rakensivat niemeen majakan ajopuista ja kivistä.[3]

Niemellä on sijainnut sää- ja merentutkimusasema (hydrometeorologinen observatorio) vuodesta 1932 lähtien; havaintoaseman perustamisen eräs syy oli toinen kansainvälinen polaarivuosi (IPY 1932-1933).[5] Paikkakunnalla sijaitseva Tšeljuskin lentokenttä (kansallinen lentopaikkatunnus: УОДЛ[6]) on mantereen pohjoisin lentokenttä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pirjo Mikkonen, Martti Kahla, Ida Kempinen ja Anna Charnaya (toimittajat): Venäjän federaation paikannimiä – Oikeinkirjoitus- ja painotusopas (pdf) (s. 251 ja 324) Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 11. Näköisjulkaisu painetusta teoksesta (2006). 2010. Kotus. Viitattu 19.6.2022. (suomeksi)
  2. ↑ Aasia (hakusana) (uudelleenjulkaisu: Project Runeberg, runeberg.org) Tietosanakirja, osa 1: A-Confort, s. 14. 1909. Tietosanakirja-osakeyhtiö. Viitattu 20.6.2022. (suomeksi)
  3. ↑ a b c Tšeljuskin Mys (Челюскин Мыс) Entsiklopeditšeski slovar Brockhaus–Jefron (1890–1907). Brockhaus–Jefron. Viitattu 19.6.2022. (venäjäksi)
  4. ↑ Anton Trofimov: Brevno kak znak samoi severnoi totški Evrazii histrf.ru. 20.5.2019. Viitattu 19.6.2022. (venäjäksi)
  5. ↑ F. Romanenko & O. Shilovtseva: Russian-Soviet polar stations and their role in the Arctic Seas exploration (arkistoitu via archive.ph) 2002. Museum of the World Ocean. Arkistoitu 3.7.2004. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Сборник четрыхбуквенных указателей (Индексов) местоположения аэродромов, полигонов и посадочных площадок (pdf) (Kokoelma lento- ja laskeutumispaikkojen sijaintien nelikirjaimia tunniksia (indeksejä). Pääosin tunnukset ovat kansallisia, joillain lentopaikoilla on myös ICAO:n tunnus) 2013, päivitetty 2022. Moskova: Federanoje agenstvo vozdušnogo transporta (Rosaviatsija) via caiga.ru. Viitattu 20.6.2022. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšeljuskininniemi&oldid=22277102”