Tā moko

Nanaia Mahuta, Uuden-Seelannin entinen ulkoministeri, jolla on tautuointi kasvoillaan.

Tā moko, eli maoritatuointi, on nimitys maorien harjoittamalle tatuointiperinteelle. Se on yksi viidestä polynesialaisesta tautointiperinteen päähaarasta. Muut neljä ovat marquesaslainen, havaijilainen, samoalainen ja tahitilainen. Tā moko tehdään ainoastaan kasvoille.

Tā mokon tarkoitus ei ole pelkästään esteettinen, vaan tatuoinneilla ilmaistaan sukuhistoriaa ja siihen liittyvää hengellisyyttä. Lisäksi tatuoinneilla ilmaistiin sosiaalista asemaa ja roolia yhteiskunnassa.

Englantilaiset siirtomaaisännät pyrkivät hävittämään tā moko -perinteen maorien keskuudesta, ja tautuointi oli vaarassa kadota kokonaan. Maoreille opetettiin, että tā mokon näkyminen oli häpeällistä, eikä tatuoijien annettu enää tehdä uusia. Myös muita maorikulttuurin ilmenemismuotoja ja kieltä pyrittiin hävittämään. Vasta 1970- ja 1980-luvulla tā moko -perinne alkoi elpyä. Nykyään sen voidaan katsoa olevan osa Uuden-Seelannin dekolonisaatiota.

Tā mokon käyttö muilla kuin maoreilla jakaa mielipiteitä: osa maoreista pitää tautuointeja hyväksyttävänä, osa vain jos henkilö ymmärtää niiden merkityksen, osa hyväksyy tā moko -tyyliset tatuoinnit muualla kehossa paitsi kasvoilla ja osan mielestä tā moko on ainoastaan maoreille.

Tatuoinnit, joiden kuva-aiheet ovat saaneet inspiraatiota maorien kulttuurista, ovat kuitenkin kysyttyjä. Tämän takia Te Uhi a Mataora -niminen ryhmä on alkanut käyttää kulttuurisensitiivistä termiä kirituhi (suom. ihokirjoitus), joka on nykyään yleisessä käytössä. Tarkoituksena on tehdä tatuointeja, joihin ei liity tā mokoon kuuluvaa sukuhistoriallista ja hengellistä kulttuuria ja jotka sopivat kenelle tahansa.