Typpisinappikaasu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Typpisinappikaasu
Typpisinappikaasu
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-kloori-N-(2-kloorietyyli)-N-metyylietanamiini
Tunnisteet
CAS-numero 51-75-2
ATC-koodi D08AX04
PubChem 4033
DrugBank DB00888
Kemialliset tiedot
Kaava C5H11NCl2 
Moolimassa 156,05 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste -60 °C (-76 °F)
Kiehumispiste 87 °C (189 °F)
Liukoisuus veteen 120 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Metabolismi  ?
Puoliintumisaika 15 minuuttia
Ekskreetio  ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Intravenoosi

Typpisinappikaasu, mekloretamiini, kloorimetiini, mustiini, mustargen tai MSG (C5H11Cl2N) on taistelukaasu ja kemiallinen ase. Se kehitettiin rikkisinappikaasusta vuonna 1935. Aineen havaittiin lamaavan valkosolujen tuotantoa, ja otettiin siitä syystä käyttöön syöpälääkkeenä veritautien kuten leukemian hoidossa. Ensimmäinen leukeemisen syövän hoidossa käytetty lääkeaine oli arseeni, käytössä vuodesta 1865.[1]

Lääkityskäytössä syöpälääkkeenä, kiinteänä suolona eli hydrokloridina[2] ollut aine liuotettiin nestemäiseksi. Sen jälkeen se injisoitiin iv.-ruiskeena laskimosuoneen. Määrä oli ollut ainakin 60-luvulla seuraavanlainen: 0,1 mg/hoidettavan henkilön painokilo. Lääkkeen ruiskuttaminen tapahtui 4:nä perättäisenä päivänä, sekä mahdollisesti tämän kuurin uusinta tapahtui 1 kk:n kuluttua edellisestä.[3]

Lääkityskäytössä, aineen vaikutus perustui siihen, että mustiini vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin nopeasti jakautuviin soluryhmiin ja etenkin solutumaan. Pahanlaatuiset eli malignit solut, kuten syöpäsolut ovat juuri tällaisia.[4] Viiteryhmältään typpisinappikaasu kuuluu alalajiin, nimeltä alkyloivat aineet.[5]

Lääkkeenä käytettäessä typpisinappikaasun haittavaikutuksia ovat olleet kollapsit (lähde ei määrittele sitä, onko kyseessä pyörtyminen vaiko verenkierron häiriintyminen), vaikea ripulointi, sekä luuytimeen, imusolmukkeisiin ja maksaan sekä pernaan kohdistuvia vaurioita. Verisuoni-infektio saattoi olla sekin mahdollista tulehduksen myötä.[6]

Myöhempänä mustiinia käytettiin osana MOPP -yhdistelmähoitoa.[7] Lyhenteiden nimiyhdistelmä tarkoittaa: Mustargen-Oncovin-Prednison-Procarbatzine.

Kloorimetiinin kemiallinen kaava on C5H11Cl2N, moolimassa 156,054 g/mol ja CAS-numero 51-75-2. Kemiallisessa sodankäynnissä yhdisteestä käytetään tunnusta HN2 ja nimeä bis(2-kloorietyyli)metyyliamiini.

Muita typpisinappikaasuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lääkeaineoppi (s. 178)
  2. Therapia Fennica, TF-74 (s. 1007)
  3. Lääkeaineoppi (s. 180)
  4. Lääkeaineoppi (s. 180)
  5. Therapia Fennica, TF-74 (s. 1007)
  6. Lääkeaineoppi (s. 180)
  7. http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/imukudossyovat/sivuvaikutukset/
  • Vartiainen, Ilmari: Lääkeaineoppi - Farmakologia (7. uusittu painos), SHKS-WSOY, Helsinki-Porvoo, 1960 (s. 178 & 180) -ei isbn-nroa-
  • Lääketieteenkandidaattiseura ry.: Therapia Fennica 1974 (TF-74), Helsinki, 1977 ISBN 951-99041-6-6 (s. 1006-1007)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.