Turvaistuin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Värikkäällä kankaalla päällystetty turvaistuin varustettuna viisipisteturvavyöllä.

Turvaistuin on lapsen turvalaite autossa matkustamiseen. Suomessa tieliikennelaki määrää lasten turvalaitteiden käytöstä, ja turvalaitteen käyttö onkin tärkeää, sillä onnettomuustilanteessa autossa irrallaan matkustavalla lapsella on monta kertaa suurempi riski kuolla tai loukkaantua kuin turvalaitteessa matkustavalla.

Ensimmäisen turvaistuimen kehitti ruotsalainen lääkäri Bertil Aldman vuonna 1964.[1]

Turvalaitteita on monenlaisia riippuen lapsen iästä ja koosta. Turvaistuimella tarkoitetaan usein mitä tahansa turvalaitetta, mutta tarkempana käsitteenä turvaistuin tarkoittaa noin yhdeksän kuukauden – neljän vuoden ikäiselle lapselle tarkoitettua turvalaitetta, joka on kiinnitetty autoon joko auton turvavöillä tai ISOFIX-kiinnikkeillä.

Lapsi kiinnitetään turvaistuimeen istuimen omilla valjailla. Kiinnitystapa on yleisimmin viisipisteturvavyö. Turvaistuin voidaan asentaa joko selkä menosuuntaan, kasvot menosuuntaan tai molempiin suuntiin riippuen mallista. Suomessa myytävissä turvaistuimissa tulee olla e-hyväksymismerkintä, joka kertoo niiden täyttävän tietyt turvaistuimille asetetut kriteerit. Onnettomuudessa ollut turvaistuin ei anna lapselle enää kunnolla suojaa, joten kolarin jälkeen tulee hankkia uusi turvaistuin, vaikka vanha päällisin puolin näyttäisikin vielä ehjältä. Turvaistuimet menettävät myös vanhetessaan turvallisuuttaan materiaalien menettäessä ominaisuuksiaan, ja turvaistuimien maksimi-iäksi onkin annettu noin viisi vuotta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lempinen, Tommi: Tämä putkirunkoinen hökötys on maailman ensimmäinen lasten turvaistuin – vuodelta 1964! Ilta-Sanomat. 7.12.2014. Viitattu 8.8.2016.
  2. Vanha turvaistuin voi olla turha riski lapsimatkustajalle Turun Sanomat. 21.4.2008. Viitattu 6.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]